Mietin sitä, että ystävieni määrää karsii se, että en lainkaan käytä alkoholia - enää. Se ehkä vaikuttaa asenteeseeni niitä kohtaan, jotka käyttävät alkoholia. A) en jaksa heidän ongelmiaan, jos se johtuu alkoholista, B) en hyväksy sitä, että heillä on kivaa kun he käyttävät alkoholia, koska minulla on ollut kurjaa jonkun ihmisen alkoholin käytön vuoksi. Ja kuitenkin omalta osalta lääkkeet ovat se viimein piikki että KIELTÄYDYN alkoholista itse. Siksi aina vaihtoehto tulevaisuuden suhteen on toimttaja Amer S. Khan, joka kiltisti kosi minua ehkä sen vuoksi että heti kun hän kertoi mitä tekee työkseen ilmoitin, että tarvitsen hänet elämääni ("I need u in my life"). [se kosi - sekosi]. Vaikka se kävi ehkä juuri näin niin se oli "täysi yllätys" minulle. Nyt Amer eli Mozbach on ilmeisesti jollain juttukeikalla, koska en viikkon tapaa häntä messgenerissä. Jään vain ihmettelemään ovatko entiseet poikaystäväni ja ystäväni yhtä onnellisia omissa liitoissaan kuin minä tulen olemaan. Vähän arastelen mennä yhteen muslimin kanssa, mutta fiksuna naisena varmaan pärjään. Vaikka EN TIETENKÄÄN voi olla AIVAN VARMA että tämä TAPAHTUU JUURI NÄIN. Siksi minulla on varasuunnitelma kirjoitta asiat "auki", jos jokin menee pieleen.

Uudessa lääkkeessä on se huono puoli, että se saa aikaan ikäänkuin hyvin ohuen sirkkojen sirityksen. Korvissa melkein soi, mutta ei ihan.

Minulla elää halu kutsua ihmisiä kylään luokseni - motiivinia taiteellinen toiminta, kirjoittaminen, - mutta kun en siedä sitä alkoholia. Lukioaikana pidettiin bileitä ja oli hauskaan, mutta nyt? Olenko tosikko? Liian vakava? Onneksi keskellä (vai laidalla? en ymmärrä Helsingin karttaa niin hyvin) on taivas, jossa ei tarjoilla alkoholia ja jossa on aina hyvää seuraa tarjolla.

Kun tulin tänään MITÄKESKUKSESTA (ei siis Itä-, kuin Liisa ihmemaassa kartalta) hoitajani luota, niin tunsin itseni erittäin palon opiskelijaksi. Huh, ehkä n. ½ vkoa ja minä unohdan kaikki teatteriajatukset ja palaan takaisin FILOSOFIA:n maailmaan - ja käyn vain silloin tällöin katsomassa sitä yhtä facebook-kuvaan,  jonka tunnen. Suljen VUODATUKSEN, katson televisiosta ja UUTISVUODON uusintaa ja yritän lukea yhtä kirjaa, kun äitini kai siivoilee ja lapset leikkivät CH:n huoneessa. Kestän vaivoin.