Nopea hetki Hesburgerissa. Asiakkaana ollut nuoripari jutteli keskenään. Mies oli ihastunut naiseensa, palvoi häntä, piti kauniiina. Tuollaista minulla ei koskaan ollut nuorena. Minua kiusattiin, ne pojat jotka koulussa tunsin. En "kelvannut" kenellekään vaikka kävin diskoissa. En olisi kyllä kuitenkaan vaihtanut paikkaani niiden kanssa, jotka alaikäisinä kävivät diskossa ja olivat sitten humalassa poikien lääpitävinä, enemmänkin. Ei, kun minä sitten 17 vuotiaana seurustelin sivaripojan kanssa jonka runoihin olin niin ihastunut. Keskityin miettimään miten hänest tulisi kirjailija ja minusta sitten näyttelijä. Menestyä pitäisi.

Ja sitten PAM 19 - vuotiaana tajunnan räjäyttävä kokemus MIEHEN kanssa. PItää minua Juulianaan ja menee esittmään demoissa Romeota.

Nyt minulla on kauniita koruja. Ne tekevät minusta naisen. Tiedän kyllä "kuinka iloita" itsestäni. Mutta siis koko nuoruuteni todella taisi mennä sen ajattelemiseen, että mitä sitä sitten aikuisena. Ettei vaan siivousalan koulutus ja duunariksi sitten. Ja nyt olen tilanteessa jossa opiskelemani asiat alkavat elää kauttani, tapa jolla hahmotan maailman on erilainen (eilen ostin ALIBI-lehden) - ja jotkut kirjat tuntuvat liian yksinkertaisilta - niitä pitäisi kritisoida ei vain opetella ulkoa.Lastentarhanopettajien koulutuskin voisi olla toisenlainen. Tavoitteet mitä koulutukselle asetetaan.

Sain kaupasa hunaja bulgarian jogurtin. Äitini mieletä korotin liikaa ääntä CH:lle, uhkasi sosiaalitädeillä. Sitten puhui lapsesta, ett lapsi "känisee" - onko se niin, että känniä vaile känisee.Onko äitini omaksunut kännikultuurin, vaikka ei siitä pidä - ja on valmis siirtämään sen pojalleni? En tiedä, ihmettelen.