Syksy vienyt monta huivia omistajilta, näkee kadunkulmissa orpoina ripustettuna johonkin tienviittaan. Väärnvärisiä minulle.

Mies haki aamulla avainta, että saa jättää tavaroitaan minun varastooni. Heitin avaimen parvekkeelta ja kas: se jäi roikkumaan pihlajan oksaan, niin korkealle, että mies ei sitä yltänyt.Jollain konstilla hän kuitenkin sen sai pois oksalta. Ja me saatiin avain takaisin. Onneksi. Mies siis heittäytyy asunnottomaksi, edellinen asunto on irtisanottu. Osoitteena Poste Restante. Majailee EHKÄ jonkun ystvänsä/kaverinsa luona. Se on ihan varma, että minun asuntooni hän ei tule oli kylmä mikä vaan. Soitan vaikka siihen sosiaalipäivystyksen numeroon, että en ihan heitteille jätä (tämä VARAUTUMINEN asioihin on muuten asioita, joita äitini EI YMMÄRRÄ) (pakokauhu ja kaaos ovat niin tuttuja tunteita (eikä äitini osaa ymmärtää, että lapsuudessa ne tuntuvat erilaisilta kuin aikuisen) että ne haluaa välttää). Hän a) löi meitä b) valehdellut poliisille - että a)ei lyönyt, b) minä puhun omiani kun en ole lääkkeitäni ottanut. Jos on vilu ja kylmä talvella ja jos tulee mieleen, että olisiko sittenkin ollut helpompi tehdä siivousta perheen hyväksi kotona - njet, ovi ei aukene. Vuokraankin olisi ollut kiva saada rahaa vähän nopeammin, ettei "olotila"/"vointi" olisi huonontunut STRESSIN takia.

Siivouksen suhteen olen vähän niin ja näin. Ahkeruudesta antaisin itselleni pisteen 8 (1-10) ja siivousjäljelstä tuloksen 6 (1-10). Aina kun siivoan niin vähän ajan kuluttua CH sekoittaa paikat. Ei tee sit mieli tehdä mitään. Tekisi mieli huutaa, että MINÄ TARVITSEN SIIVOOJAN EN MIESTÄ. Mutta ei se ihan noinkaan ole. Mies on jo (mozbach). Siivousapua tulee, mutta kun se ei ole "oikea siivooja" vaan lähihoitaja, niin se ei ole sama asia. Olisi kivempi että kämppä on kunnossa. Siis aloitan tekemään sitä. Ensin lastenhuone, sitten olohuoneen lattian lakaiseminen ja sitten tiskauksen loppuuntekeminen. Sen aloitin eilen - kuinka ollakaan.

Ja kuva Mozbachista. Tänä iltana olisi tarkoitus puhua kuulokkeiden ja mikrofonin kanssa. Onko tämä joku KOSMINEN juttu, kun yksi herra Rema (päätyi "SUOMA"-vihkoon RIMO:ksi) oli myös 31 vuotias ja viiksekäs - kuten "hän". Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ihmetellen.

Avainsana CRIME siksi minä hänestä kiinnostui ja nyt ihmettelen miten vähän hän itsestään kertoo minulle. Jo kerrain sanoin, että olen kiinnostunut kaikesta mitä hän ajattelee. Toistain viestini hänelle vielä muutamn kerran. Ja hänestä on kiva, että minä tykkään hänestä. Eikä häntä haittaa jos otsaani läpsäistään leima BIPOLAR DISODRER - MAANIS-DEPRESSIIVINEN, KAKSISUUNTAINEN MIELIALAHÄIRIÖ.Puhutaan asiasta, jolla on aivoperääinen perusta, johon lääkkeet usein, mutta eivät aina auttavat. Hermoimpulsseista, välittäjäaineista. Mozbach väittää, että nämä ovat ihan tuttuja asioita hänelle.

Olen hukannut aikaani nyt koneen äärellä - siivous aikaa.