Tietokone meni rikki. Yhdistin siihen mp3-soittimen ja sen jälkeen se alkoi sirittämään - mitä se on tehnyt ennenkin - ja minun piti repiä akku irti. Tätä on tapahtunut ennenkin, mutta tällä kertaa tietokone ei enää käynnistynyt vaan jäi kiertämään johonkin paikkaan, jossa se kysyi, että mennäänkö esim. "vikasietotilaan" etc., siirtyi, mutta ei päätynyt minnekään vaan tultiin takaisin samaan kysymykseen. Kahtena päivänä käytin laitetta sosiaaliviraston asukastalon "läppäriklinikalla" ja ulkoisen kovalevyn avulla atk-työntekijä korjasi järjestelmävirheen ja kone toimii kuin ennen. Säästyi 250 €, jonka uusi miniläppäri olisi maksanut, sillä sen isompaa en tarvitse vaan tärkeää on saada kone liikkumaan paikasta toiseen. Ja tämähän on minulle kuin tekstikäyttöinen puheln, olen yhteydessä ihmisiin. Kuten teihin.

Tänään jälleen keskustelin Mozbachin (Amerin) kanssa. Johtuneeko psyykkisestä olotilasta, mutta tämä ei ---- jotenkin ----- en ole innostunut? Keskustelimme kuitenkin ja a) hän ei tahdo lisää lapsia perheeseemme. Kristian riittää (??). Ja minä en kaipaa pikkuvauvoja, koska aika ensimmäisen kanssa oli minulle ylitsepääsemätön. En tiedä miten pikkuvauvojen kanssa ollaan. Victor tiesi. Mutta meillä ei ollut perhehuonetta, koska ei uskaltanut kysyä sellaista, koska poliisi etsi Victoria. Ei ehkä aktiivisesti, mutta etsittyjen listalla hän kuitenkin oli. Ongelma lienee nyt se, että näen edessä vain hankaluudet ja ongelmat esim. tulevan huoltajuuskiistan, joka menee oikeuteen. Siitä olin eilen yhteydessä asianajajaani. Ehkä minun keväästä ja kesästä tulee ajatella, että keväällä olen Pääskysen kirjoittajaryhmässä ja kesän vietän Mozbachin kanssa. Siis tutustuen, vaikka tässä koko ajan lyödään lukkuun tulevaisuuden suunnitelmia. Yksi huolenaihe on myös miten kertoa läheisille, että mitä on tapahtunut. Aavistan SUURIA ongelmia, varsinkin, jos he lyövät pöytään:"Sinä olet sairas" - kortin. JOS minulla olisi rahaa ja valtio olisi joku rauhallisempi kuin Pakistan, niin toki minä silloin siellä kävisin hänen luonaan nähdäkseni, että onko tässä kemiaa. Kemiastahan on oltava kyse, tai se on LUMELIITTO.

Lapsi on kyllä antanut rakkautta todella paljon viimeisen kahden viikon ajan. Koko ajan tulee tuota:"Äiti on IHANA" tekstiä ja jumalattomia rutistuksia. Sitten se sanoo, että ÄITINEN ja PIENI ÄITI. Siis "pieni"??? 115 kg!! Kaikista kivointa on tietenkin se, että lapsi todella tarkoittaa mitä sanoo.

Maailmanpolitiikka ja maailmantilanne kiinnostavat tietenkin vielä. Olen lukenut kirjaa Raimo Pesosen kirjaa "Kuinka ei voi ajatella". Kertoo aloittelevasta suomalaisesta bändistä joka sivulla 52 on matkalla Saksaan keikkailemaan valloittaakseen maailman sitä kautta. Black Sabbathia reaggena mm. Sitten katsoin pari kirjastosta lainattua leffa. Toinen oli Dorian Gray ja toinen oli Larssenin "Miehet jotka vihaavat naisia". Olo on näiden jälkeen rentoutunut. Välillä irti tästä tietokoneesta.

Jälleen televisiossa uutisissa muistutettiin raittiin joulun merkityksestä. Entinen alkoholisti puhui. Hyvä. Meille pitäisi vielä saada glögiä, piparkakkutaikinaa ja n. 20 € maksava kinkuntapainen. Taitaa ylihuomenna löytyä tuosta lähikaupasta.