"häiden jälkeen matkalle ympäri Eurooppaa."
En nyt ihan heti ala merkkailla kalenterini kaupunkeja ja päivämääriä, mutta kauniina ajatuksena tuo auttaa jaksamaan, kun odottelee seuraava lappua käräjäoikeudesta (näin kai se menee?) että avioero astuu voimaan. Edellisessä avioliitossa (tässä nykyisessä siis, vaikka Kelan mukaan olen yksinhuoltaja, heti kun mies muutti pois) ajatuksena oli Afrikan matka, mutta olisiko mies koskaan sitä pystynyt järjestämään?

Kuka minua sitten eniten rakastaa? CH - tarttuu lujasti kiinni, tarrautuu läskiseen vyötärööni sohvalla ja huudahtaa pari kertaa:"Äiti sä oot IHANA!" Mitään sellaista ei tapahdu, mistä CH ei tykkäisi. No, AIVOPESU AUTTAA, jos ei muuta.

Edellisestä avioliitosta tahdoin lapsen. Tästä kumppanin koko loppuelämälle, jonkun joka tuntee minut ja ymmärtää minua. Onhan se tietenkin hurjaa löytää sellaisen netistä, mutta se nyt vain oli elämän yksi merkittävistä hetkistä, jolloin pysähdytään ihmettelemään, että tällä elämäntarinalla saattaa olla juoni - tulevaisuuteen päin. --- jos nyt hetken ihan vakavana olen. Ikkunaan sataa vielä vettä, lapset leikkivät. Chomskyn kirja odottaa, sen jälkeen Enqvistin. Televisiokin on auki. En ole pariin päivään lukenut Raamattua. Tarkistin vain erästä keskustelua varten sen 1 Joh 4:7-8 kohdan. "Joka tuntee rakkauden, tuntee Jumalan". Ehkä aika taas.