Olen väsynyt ärisemään CH:lle niin, että saan arkeni toimimaan. Kyse on yleensä siitä, että CH on liian hidas minun aikataulutettuuni arkeen. Vaatteet eivät mene päälle (autan) kävely päiväkotiin on liian hidasta ja kauapalta kotiin. Ja sitten minä ärisen. Ja ärisen. Ja järjestän kohtaukseen kaupan kassalle. Tasapaino on kuitenkin kai vielä syntynyt, kun lapsi kotona TV:n äärellä tulee viereeni ja nojaa. Ja päivittäin rutistaa lujaa ja ilmoittaa, että ÄITI ON IHANA!

Tänään haimme Itäkeskuksen poliisilta passimme. Olemme valmiit matkalle. Minne vain, jos olisi rahaa. Alkuun kuitenkin laivalle. Enkä edes tiedä, että ollaanko menossa Viron vai Ruotsin suuntaan,.

Mozbach on jälleen kadonnut jonnekin. Jätän messengeriin offline viestejä, koska en pysty lähestymään häntä tekstiviesteillä. Kokeiltu on, ei mene perille. Yhden viestin hinta muistaakseni vajaa 1,70 €. Juuri nyt kun kuukautiset ovat ohi ja lääkkeet vain väsyttävät, eli hypomanian tapainen on todistettavasti ohi, minusta tuntuu, että sama jos katoaa kokonaan - ei kuitenkaan, että kuolisi - sekinhän siellä on mahdollista... Luen uskollisesti BBC:n nettiversiosta puhelimella uutiset mitä tapahtuu Pakistanissa ja Afganistanissa. Ei minulla paljon kaipaukselle aikaa ole, kun pitää huolehtia kodista (=SIIVOA!) ja onnekseni lapsestani. Luovun huonosta tavastani roikkua netissä illalla n. 19.30 - 21.30 ajan JOS Mozbach tulisi --- ja sitten teen jotain ihan typerää netissä sen ajan. Ilmoitin vain, että soita häläri, jos haluat yhteyden minuun.