Tein pienen kaunokirjallisen kokeilun luovan kirjoittamisen ryhmässä. Kirjoitin tarinan jossa poliisi ei voi tehdä mitään, kun mies on hakannut vaimonsa, on perheväkivaltaa 70-luvulla, koska laki on mikä on. Kertoja on perheen lapsi, josta sitten myöhemmin tässä todella lyhyessä tarinassa tulee kansanedustaja. En mässäillyt tarinalla, enkä silmänräpäykselläkään paljastanut, että se olisi muuta kuin "keksitty" kaunokirjallinen tarina. Mieleni kuitenkin kuohahti, kun seurueemme ikääntyneempi markkinointialalla uransa tehnyt mies sanoi, että pitäisikö se eduskunta-sana jättää pois. Että ei kai sentään tuollaisella taustalla kansanedustajaksi pääse. Mieleni kyllä todella kuohahti. Naistenlehdethän - varsinkin Me Naiset on sivut väärällään menestyneitä ihmisiä, jotka avautuvat lapsuudestaan ja traumoista. Viimeksi luin näyttelijä Katariina Honkasesta Eeva-lehdessä ja onhan ministeri Guzenina avautunut alkoholisti-isästään. En kuitenkaan saanut suutani auki, ajattelin että antaa olla. Tuon ehdotuksen jätän omaan arvoonsa. Perusongelmahan on, että lapsi tunsi olevansa yhtä paha kuin isänsä. *** Noita naistenlehtien hyvässä sovussa tehtyjä paljastusjuttuja tuli luettua paljonkin murrosiässä. Jo se oli terapiaa, että vaikka mitä on tapahtunut elämässä, niin menestyä voi.

Seuraavan kerran kun meillä on arviointi koko aputiimin kanssa, teen selväksi mikä henkireikä tuo kirjoittajaryhmä on. Kun aamupäivän olin huonoissa fiiliksissä niin ryhmän jälkeen tunsin taas valoa ja toivoa. Milteipä pientä pelkoa, että onko tämä sitten jo hypomania kun tekee mieli puhua näöltä tuttujen ihmisten kanssa ja tuntee iloa. Pirullinen sairaus - ei saisi olla liian onnellinen.

Kirjaston vaihtokorista löysin kaksi 1960 ja 1961 tehtyä kirjaa. Toinen oli Lehtikeisari ja toinen Työttömät. Aiheet kiinnostivat ja se, että kuinka paljon on kielenkäyttö muuttunut 50 - vuodessa. *** Harry Potter ja Viisasten kivi kirjan saimme loppuun ja minun pitää seuraavaksi varata sama teos elokuvana. Toki ikärajat ovat mitä ovat, mutta eiköhän lapseni osaa sanoa, jos pelottaa liikaa. Päiväkodin oma lastenhoitaja sanoi, että minä olen kasvattanut lapseni hyvin. (Tämä liittyen siihen, että CH menee tukiperheeseen). Minusta on outoa, että lapseni, joka on minun kanssaani niin fokusoitunut siihen mistä me milloinkin keskustelemme tai leikimme on toisten ihmisten kanssa sitten niin niin lapsi. Luulen, että kyse on sosiaalisesta kehityksestä. Koska oikeasti lapset pystyvt ymmärtämään paljon enemmän kuin mitä aikuiset oivaltavat.

Olettehan nähneeet taivaalla Jupiterin ja Venuksen. Aivan ihania. Teimme havainnon maanantaina ja tiistaina Pääskynen kertoi mistä tähdistä oli kyse. Ja sitten oli jo jollain lisä-infoa facebookissa.