"Scar´s wars!"*TUHMA*TYHMÄ*TUHMA*UHMA* AMHUT-rallaa vaan! Amhut rallaa tai iva vala tallaa! (anteeksi, mielessä oli nti Ivala!)

Kävin teatterissa katsomassa TOTTA - esityksen. En ottanut sieltä mukaani TEATTERILEHTEÄ. Olisi kiinnostanut PELKO ja LASTENTEATTERI. Esitys oli mielenkiintoinen. Mieleeni (KOM-teatteri, Kapteeninkatu - vastapuolella Sea Horse ravintola) jäi, että olisin muuttanut alkua - siten, että maassa makaava nainen nimeltä Anna sanoisikin:"Mitä?" (hän makasi maassa voimattomana ja ihmiset (roolit) olivat hänestä huolissaan (minä näen maassa makaavan IHMISEN joka on valmiina nousemaan pystyyn, enkä jotakuta joka on hakattu hengiltä (huom., tämä hakkaamisjuttu ei ole osa tämän esityksen juonta). Joten se menisi:

mies: Anna
Anna: Mitä?

Anna sanoo jotain muuta, mutta en muista mitä. (Häneltähän ei siis vaadita mitään, sanotaan vain  hänen nimensä. Ei pyydetä antamaan - esinettä. Kakkos-versiossa, tässä minun Anna pyytää kertomaan asioita hänelle lisää. Sitähän tuo "mitä" tarkoittaa puhekielessä, toisin kuin alle 6 v. lapsen "Mitä" joka pyytää selittämään ja kertomaan maailmaa. Teidän täytyy käydä katsomassa esitys itse, jos tahdotte tietää sen, että muistanko todella toisen repliikin (eli REPLAN = Nalper....tai Alper (sehän on HYVÄ nimi!)  Näyttämökuvassa näyttämön molemmin puolin on tippapullot, joista tippui vesitippaa jo siinä vaiheessa kun esitys ei vielä ollut alkanut. Minä olin saanut viimeisen lipun (opiskelijakortilla 15 €), mutta siltikin vieressäni oli tyhjä paikka (ja minulla musta mokkatakki koko ajan päällä. Äitini ei onneksi sentään sanonut minulle, että LENKKAREISSA teatteriin ei saa mennä (tästä ehkä lähetin tekstiviestin jollekin). Packalenin näyttelemä sairas äiti on onnellinen, kun hän saa sänkyynsä kirjan ja vierelleen punkkupullon. Tytär kieltää häntä tekemästä mitään, lääkäri ehkä on kieltänyt. 

Yhdessä kohtaa on hyvä kohta, kun Melasniemen esittämää henkilöä pyydetään siirtymään joko oikealle tai vasemmalla (ja mieleen tulee, että miten nämä suunnat tosiaankin ohjaajan näkökulmasta menevät). Melasniemi myös esitti sitä alun Annaa.

Kuinka ollakaan, kun menin teatterille päin näin ihmisiä, jotka tulivat kirkosta. Ja kuinka iloisia ja virkistyneitä he olivatkaan. Tuli mieleeni, että tuollahan minun olisi pitänyt olla. KOM-teatterin ravintolassa katselin alkoholipullojen nimiä, koska halusin sieltä vettä (toki olin vetta juonut myös VANHAN KUPPILASSA, josta en ottanut kortteja, jottei äitini saa selville (äiti-Eila, minä Eija....). Muistelin siinä erästä tapahtumaa 20 vuotta sitten kun olin teatterilipun kanssa kun ihmiset tulivat Ismo Alangon "Suuri kusetus / Grande Finale" - ihan vaan kun siellä oli RRRRRREMONTTIA sen jälkeen tehty. Novellissahan tämä menisi niin, että nainen menisi MIMO - shampoon (josta voisin ottaa kuvan ja linkittää tänne, jos osaisin, mutta se on HUAWEI IDEOS - puhelimella) kanssa baaritiskille ja sanoisi - ja minä kun muistelin SITÄ MIESTÄ n. 8 vuotta! - vaan sitten soi (ja tämä on totta) kirkossa laulu josta hän puhui "Onko sulla koskaan ikävä ollut" / Pave Maijanen. Ja minä ajattelin suurin piiretin näin, että onko se tottakaan, että minä olen joskus naimisissa ollut - ja Christian poikani (suom. siis : Kristian / CH) sanoi aika kovaan ääneen vaan, että Äiti, me ollaan kristittyjä. Sitten he kävivät tekemässä pullaa - vain CH ja toinen pieni lapsi. Kuoro lauloi tuon "Onko sulla ikävä" laulun aika epävireisesti, mutta ei se minua haitannut. Ajattelin vaan, että onko täm se sama laulu. Että tätä samaa ihmistä ajattelin voipuneena huoneessani jossain päin SALO:a kun opiskelin. Makasin sängyssä ja yritin unohtaa.

Luovan kirjoittamisen ryhmään on kirja "NIIN KORKEALLA PÄÄSKYSET, ETTEI NIITÄ NÄHDÄ VOI" - (& ope: M. Pääsykyne) - viimeiselle kerralle saatan ottaa ja muokata lapseni A.W.Uiban kanssa tekemää tarinaa. Olen kertonut lapselle satuja, mutta sitten sen sijaan, että olisin kirjoittanut omat tarinat me aloimmekin kirjoittaa niitä ylös hänen omalle muistitikulleen. Ja Pojan tukiperheen "isä"hän on töissä kustannustoimittajana. Outoa, että heidän kustantamonsa on tehnyt kirjan myös ateismista. ("Mitä nähdä et voi" / "kuinka sydämeni soi" / "olla et voi" / "se ken äitini mun neuvoi".)

"Haisua" laitoin kun menin teatteriin. Itkuhan siinä oli olla edellisenä iltana kun mummo uhkasi, että lähtee nopeasti pois (vaikka lippu on ostettu yli viikon päähän) ÄIJÄ:n eli mummon nykyisen miesystävän ostamaa. Hänen tyttärensä lähti Egyptiin, kun löysi miehen sieltä. Internetin kautta. Jos ette tiedä, mikä on ARRA, niin se voi joskus - selvitä.....siis kyse ei ole ÄRRÄ-sanasta, joka on väärin kirjoitettu.

Olin muuten yötä erään yön poissa kotoa. Vietin alkuyön valveilla ja mietin, että joudun mielisairaalaan, jos ystäväni eivät osaa auttaa minua. Nyt on valoisampaa taas niin aamuheräämiset ovat nopeampia kuin aiemmin. Onneksi tänä aamuna kuitenkin heräsin vasta klo 8 aamulla (Huawei oli muuttanut kesäaikaan automaattisesti)Tulin Kapteeninkadulta takaisin sporalla eli raitiovaunulla. Näin missä on WSOY ja CHAPLIN. Nimensä puolesta tuo paikka kiinnosti, mutta en ravintolaan astu. Ennen vanhaan oli pakko, kun jos halusi ihmisiä tavata. (KÄSIS: "Haluatko tavata?" - kuinka selität kohtauksessa, että kyse on ÄIDINKIELENOPETTAJASTA - kuten on Erlend Loen kirjassa Nigellasta. Osaisin esittää kritiikkiä (re/actor...) Loelle.

Tämä netti on kätevä väline, esim. voi KIUSATA ihmisiä esim. tällaisella:

- olet "TOIVO MUSTIKKA". Kädessäsi on TOIVOMUSTIKKA. (ja siis kyse että sitä-ja-samaa-tuo, vain sanaraja.) --> mitä teet?

Pääskysen luovan kirjoittamisen ryhmään ELÄMÄN TÄRKEIN ASIA on virheet. (en siis kirjoittanut lapsestani, joka on tärkein ja hänenkin ELÄMÄNTARINANSA uskomaton. Siis oikeasti Elämän tärkein asia on IHMISEN ELÄMÄNTARINA.)