Vietin tämän päivää ostoskeskuksta, koska minun piti mennä ostamaan Lidlistä hunajapalloja (honey balls) - ei ehkä kauhean tervellistä välipalaa (sokerista) mutta kuitenkin parempaa kuin karkit.

Luin Daniel Kehlmannin "Maine" kirjaa. Suosittelen! Pieniä kertomuksia ihmisistä, joille tulee ongelmia identiteetin kanssa. Olen sivulla 80 / 175. Esimerkkinä voin kertoa kertomuksen tunnetusta elokuvanäyttelijästä jonka elämä "varastetaan". Hän menee eräälle klubille, jossa on imitaattorien ilta. Hän päätyy esittämään itseään, Ralf Tanneria. Joku toinen seuraavalla kerralla esittää häntä paremmin kuin hän itse. Mutta tarinaan sisältyy muutama muukin juonenkäänne, jota en kerro, jos joku tahtoo kirjan itse lukea. Tämän kirjan äärellä viihdyin ja se sai päähäni uusia ajatuksia. Ei siis mitenkään käsitteellis-filosofinen opus, mutta onnistuu murtamaan jokapäiväisen elämän itsestään selvät raja-aidat. Eräässä kertomuksessa henkilö päätyy keskustelemaan luojansa, kirjailijan kanssa - mutta ei häiritsevästi. --- Kirjastossa oli tarjolla Kehlmannin ensimmäinen suomennettu kirja "Maailman mittaajat", mutta sitä en uskaltautunut lainaamaan. Kotopöydällä on läjä muita jo aiemmin lainattuja kirjoja, jotka toivoisin voivani lukea. Niistä ehkä myöhemmin.

Suomalaisesta kirjakaupasta ostin kaksi paksua vihkoa, joihin voin hahmotella novelleja ja kirjaa nimeltä "Ipi". Löysin myös uuden pelin:"Alfapet Twist". Näyttää rubikin kuutiolta, mutta värien sijasta siinä on KIRJAIMIA. Etsitän siis sanoja. Sitä voi myös pelata yksin! Pelikuutiossa on 96 kirjainruutua (kirjaimet myös pyörivät paikoillaan!) vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pääni kaipaa ajateltavaa, kun olen lopettanut sen joutavanpäiväisen mielenterveyschatissä istumisen. Eikä herra Mozbachista ole kuulunut kuin kerran n. viikko sitten kun puhelimeni oli yahoo messengerillä sisäänkirjautuneena ympäri vuorokauden. Oli huolissaan, että aionko minä enää naimisiin hänen kanssaan. Kun aikataulu muuttuu sen vuoksi, että minä pelkään hoitajani reaktiota. Eikä elämänratkaisujen motiivi nyt OIKEASTI voi olla se, että psykiatrinen sairaanhoitaja on onnellinen. Minunhan se kuuluu onnellinen olla.

Lapsi meni naapurin 3 v tytön kanssa leikkimään, koska tyttö ei välitä, jos poikani tahtoo leikkiä tyttöä. Aika tavalla käyttäytymisen rajalla mennään, kun joskus leikin lapseni kanssa niin, että ihmettelen, että ai - hänellä ON pikkuhousut jalassa (kun yleensä ne vaan vessareissulla jää eteisen lattialle) - ja ihmettelen sitä (hyi minua!) että onkos sinulla vielä siellä pisutin tallella...Kysymys on CH:n mielestä ollut hauska ja lupaan, että en kiusaa sillä häntä sen enempää. Ostin hänelle BR-talosta löytämäni pomppupallon, jonka sisällä oli Lumikki-prinsessa. (Prinsessa Ruusunen olisi tietenkin ollut mielenkiintoinen, mutta sitä ollut tarjolla. Pieniä juttuja, joille toiset (pojat) eivät ehkä naura.

Ihan kaikkea en kaupasta ostanut, vaikka minulla näköjään olikin shoppailupäivä. Kauppaan jäi mm. ihanat muumilasit Anttilassa (2 kpl / n. 15 €), kauhuleffa jossa oli Zombeja. Olen sen ennen nähnyt ja nuorena luin kerran kuukaudessa ilmestyvää Yöjuttu-lehtejä, jossa sankari metsästi vampyyreja ja eläviä kuolleita ja kaikkia kauheuksia, mitä he sitten keksivätkään. Roskakulttuuria, mutta ah niin nautittavaa. Tuo tämänpäiväinen elokuva Anttilassa olisi maksanut vain 3,99 €, mutta olin juuri ostanut tuon Kirjain Twist - pelin ja ajattlelin, että voin säästää sen hinnan pienissä jutuissa, kuten tuossa ihanassa Day of Dead (se on vähän humoristinen...) - leffassa. Sitten oli BR-talossa oli ah niin ihana Ötökkä-murskain ja muotti-tehdas ja vielä alennuksessa. Alennusta oli kai noin 30 € ja tehtaan hinta oli n. 20 € eli minulla olisi ollut siihen varaa - juuri tälläisestä lelusta olisin lapsena tykännyt (minä tykkäsin lapsena poikien jutuista, poikani tykkää nyt lapsena tyttöjen jutuistaa - joku kosminen logiikka tässä kai sitten??...) massaa joka pistetään "lihamyllyn" läpi muottehin ja kärpäsiksi, hämähäkeiksi ja muiksi (tarttuvatko ne kiinni? seinään?) ja sitten taas myllyn läpi. Olin jo ottanut paketit (niitä oli 3 kpl) syliini kun laskin niiden yhteishinnan, mutta sitten jäin hetkeksi ajattelemaan. Oma lapseni EI EHKÄ välitä sittenkään tämän tyyppisestä lelusta - ja naapurin pojatkaan eivät ehkä meillä niin paljoa aikaa vietä että innostuisivat niistä (aina kai lapset leluja vertailevat (?) vaikka en kyllä itse yhtään kavereideni leluja muista omani kyllä. Parhaimman kaverin PIHALLA oli kiva leikkiä, kiivetä puissa - mutta lelut? ei mitään muistikuvaa. Omani kyllä muistan.). Ja minä itse taas saattaisin katsoa kerran, että miten tämä massa toimii ja miltä se tuntuu. Mutta minulla on nyt tuo Kirjain Twist lelu, jolla voin leikkiä. Joten sekin sitten kauppaan jäi. Onneksi!

Asettelin shampooni ja suihkugeelini suoriin riveihin ja hämmästyin miten paljon minulla niitä on. Kiertelin "aikani kuluksi" myös Body Shopin ja ihastelin tuotteita, joihin minulla ei ole varaa - vaikka rahaa ehkä olisi. Mietin hetken Iltapäivälehdestä katsottuani, että olisinko lähtenyt katsomaan presidentin vaihtumista - matka Itäkeskuksesta keskustaan olisi ollut metrolla lyhyt. Mutta en lähtenyt, koska nämä nyt valtaapitävät eivät kansan katsottavina olisi kuitenkaan niin kovin pitkää aikaa. Ja ihmisiä ehkä liikkeellä paljon. Siis hikoilin vain ostoskeskuksessa. Alan olla aito kaupunkilainen. City-ihminen, sillä muut ihmiset eivät tunnu enää olevan muuta kuin liikkuvia fysikaalisia muotoja. Että missä pitää väistää ketäkin ja minne päin. Lidlissä olin kauhistunut ostoksia pakatessani kun nainen vierellä puhui minulle pyytäen siiirtämään reppuni. "Kuinka se KEHTASI puhua minulle!". Ja kuitenkin, kun katsoo esim. metrossa ihmisiä, niin suurin osa ei eroa käyttäytymisensä tai pukeutumisensa puolesta siitä, mitä Pohois-Karjalassa on. Pitäisi viettää päivä Stockmannilla, niin näkisi eri puolen kaupungista. Usein jään istumaan jonnekin ja katsomaan liikkuvia ihmisiä ja miettimään "maailman sosiologista ulottuvuutta".