Tekisi mieleni sanoa, että tulen hulluksi näiden siivousprojektien kanssa. Nimittäin nythän on niin, että meidän perhetyöntekijä voi ottaa yhteyden hoitajaan, jos en siivouksista selviä. Ja näiden sikasotkujen selvittäminen voi viedä järjen. Tosin olin kyllä itse se, joka sano sen, että psyykkinen kunto voi vaikuttaa siihen, miten mm. tiskeistä selviää. Minun peruskaava näyttää olevan se, että ulkonen elämä on järjestäytymätöntä kaaosta. Se vaan on niin tuttua. Katsotaan edistynkö nyt esim. 1 v. aikavälillä tulevaisuuteen, kun on vaan pakko joka viikko ulkoiluttaa imuria ja mopata lattiat. Opiskelijasolussa oli kuitenkin niin helppo olla tekemättä tämä, koska oikeastikin oli tärkeämpää tekemistä (kirjat - tentit). Ja kun tähän liittyy se tuntemus, että jos joku ulkopuolinen on asunnossan käymässä niin jännitän ja pelkään, että milloin se nyt sitten tajuaa, että minussa on "jotain vikaa" kun ei ole "normaalin" ihmisen asunto (kuten ei lapsuuden koti ollut - sitä vielä pieni jäänne tässä). Ehkä näihin asioihin tulee muutos, hitaasti.

JA ILOISTA!
Kävimme tukiperheen luona. He ovat tunteneet toisensa 20 vuotta ja menneeet naimisiin 15 vuotta sitten. Molempien isät ovat olleet pappeja (seikka, jonka CH tajusi vasta  kun olimme lähteneet heidän kodistaan pois ja sen kerroin hänelle uudestaan). Vaimo on arkitehti, mies kustannustomittaja (krist.yhtössä, näin ymmärsin). Heillä ei ole lapsia. Ja CH menee sinne jo ensi viikonloppuna, lauantan ja sunnuntain väliseksi yöksi. Johan tuosta itkut itkettiin, kun poika ei tahdo olla kuin äidin kanssa - paitsi pari tuttua meillä on, joista poika puhuu. Nyt kuitenkin sen kummemmitta venkuroitta suostu menemään tulevana viikonloppuna kun tapasi perheen ja sai jo koota moottoripyörä poliisia (enkä minä edes tiennyt, että hän osaa koota niitä vaikeampa, 6 vuotiaiden legoja, kun olen itse niitä koonnut hänelle. Tyhmä minä!) yhdessä sen "isän" kanssa. Sauna jossa on tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, miltä kuulostaa? Kotona?

Mutta minä sitten teen lauantai-iltapäivän ja illan? Menisin mieluiten teatteriin, mutta suurin este nyt on se, että en tiedä ehtikö ystäväni Joensuusta lähettää yliopiston tarralla varustetun opiskelijakortin sitä ennen. Ilman alennusta en täyttä hintaa maksa. Kansallisteatterissa olisi kivaa - ei kutenkaan sitä parasta, Godota. Kom-teatterissa olisi Vadelmavenepakolainen jonka olen kirjana lukenut. Jos tämä teatterikortti ei vielä vedä, niin sitten katson keskiviikon Kirkko ja Kaupunki - lehdestä, että olisiko lauantaille mitään hengellistä tilaisuutta. Kolmas mahdollisuus on ottaa jostain dvd-elokuva: kirjastosta tai Sörnäisten Filmtownista jonne on vielä tarjouskupongit voimassa: vanhat 3 €:n elokuvat 1,50 € - max 4 kpl / kuponki.

Sosiaalipuolen tädit kehuivat miten CH malttoi kuunnella ja vastailla vaikka istuttiin aikuisten kahvipöydässä. Olenko sitten vaativainen äiti, kun minusta hän venkuili ja keikkui ihan kauheasti, koska ei tottunut tuollaiseen. Mutta turvallisin mielin annan lapseni, kun tiedän, että hän EI tee tuhmuuksia (ehkä toisten lasten kanssa, silloin jos en huomaa) - siis häntä ei paljon tarvitse komennella. JOSKUS olen kyllä ollut ihan hirveä SYÖJÄTÄR-äiti, jonka sisin muistuttaa tod.näk. Lady Macbethiä. Mutta ei kai haukku haavaa tee?

Me mennään nukkumaan. Minä ja CH yhdessä. Normaalissa perheessä käsittääkseni laitetaan lapsi nukkumaan ja aikuiset jää vielä "omalla ajalla" puuhaamaan asiota. Ennen unta luetaan Nopolan kirjaa Siiri ja kamala possu. Ja jos tykätään siitä, mennään Kaupunginteatteriin katsomaan se (7 € - liput, jos ei jo loppuunmyyty).