Kaikki alkoi siitä, kun näin kesä- tai heinäkuussa pikkuisen puiston penkillä istuessani mustaihoisen miehen. En heitä ihaillut, en katsellut, mutta tämä sai minut ajattelemaan, että lapsi hänen kanssaan, niinkö. En osaa sanoa, oliko se intuitio, oma toivomus vai puhetta Jumalan kanssa. Ja lapsikin tietää, että ajattelin vain häntä, en siis rakastunut, mutta olin kiinnostunut, kuka tämä ERIKOIEN mies on - Afrikasta vai USA:sta - USA:sta, jotain parempaa? Tiedän melkein yhtä vähän Afrikasta nyt kuin silloin. "Okere" on orava. "Momo" on äiti. Ja kaikki päättyy siihen, kun mies AUTTAA GHANALASTA Gloriaa, saa Glorian passin MEIDÄN osoitteeseemme, ottaa Ghanan viisumin omaan muukalaispassiinsa, muka harhauttaakseen viranomaisia, että hän on Afrikassa käynyt. Kun on helpompi lainata rahaa Glorialle kuin antaa sit meidän vuokrien maksuun. Ja sitten se väkivalta. Se alkaa siitä kun hän Glorian jälkeen alkaa vihata ja inhota minua. Viimeiseen asti mentiin yhdessä ja voin kertoa, että TURVAKOTI on miellyttävä paiikka asua. Mitä sanon kulttuurien sekoittumisesta toisiinsa kokemani perusteella? Sanon että menkäää ja kokeilkaa kaikkea, mitä haluatte : paitsi HUUMEITA j ALKOHOLIA.

Olen minä yhtä miestä elämäni aikana rakastanut, ja hän työskentelee, jotta nuorisolla ei olisi paha olla. Joten en ole ketään "turhaketta" rakastanut. Miten vaikea tätä suomenkieltä on opetella? KUKA - who, KUKAN - flower´s. EI MITÄÄN LOGIIKKAA, EI MITÄÄN JÄRKEÄ tässä SUOMEN kielessä!

Minusta tuntuu, että minä menen syömän SUSHIa Kaisanimeen, sitten Tavastian kautta Kansallisteatteriin. Siellä sai pikkusöpöliini - Pera tekstiviestin, jossa oli Raamatunjae 4:10. (säästän teiltä etsimisen vaivan, häneltä en): KUUNTELE POIKANI, OTA SANANI TALTEEN, NIIN ELÄMÄSI VUODET OVAT MONET."