Normaalistihan siinä elämässä ennen internettiä olisin tässä tilanteessa jäänyt huoneeseni itkemään äitini ilkeyttä ja sitä että hän ei ymmärrä minua ("kun en ymmärtänyt isääsi, niin kuinka voisin ymmärtää sina...") - ja sitten vähän ajan kuluttua antanut anteeksi kaiken ja sielni syvyyksistä etsinyt asioita, jotka olisivat ilahdttaneet häntä. Tilanteessa, jossa hänen hyväksyntänsä olisi ollut niin hirveän tärkeää, kun on tämä sairas, jonka vuoksi ulkopuolinen voi tuomita hulluksi (h/ullu, jos oikein ymmärsin ja muistan. ).

Mutta nyt minulla oli valkoinen huivi, jonka olin ostanut meditoivalle ystävälleni, mutta johon tykästyimmekin CH:n kanssa molemmat. Laitoin huivin kaulaani (sen jälkeen, kun olin laittanut Diorin hajuvettä - äijä-Lasselta saatua) ja äitini vain, että eikö sinlla nyt olisi parepaa huivia ollut.

Äitini soitti juuri kotoaan. Junassa oli ollut Lieksan entinen kirjastovirkailija, jonka mummo oli ollut joku Ilmari Kiannon vaimoista (jos heitä monta on ollut).

Kävin työvoimatoimistossa, seuraava käynti 8.1.2013. Eräs nainen näistä samoista taloista oli myö siellä. Juttelimme kun olimmet tulleet samalla metrolla. Kuvataiteila tai jotain tekstiili juttua opettanut jossain, 58 vuotta.
 

Siis kyllähän mummon järjestyksenpidosta voi jotain oppia. Mutta eihän meidän Afrikan tähti pelituokiostame ymmärtänyt: CH halsi pelat robotilla ja se ei mahtunut mustiin ympyröihin.

Onneksi minulla on monta viisasta ystävää niin en ole yksin. Voi äiti rassukkaa, kun hänelle selviää, kuinka monet tietävät, että hän kiroili Itäkeskuksessa....

En oikein tiedä mitä tehdä. Itäkeskuksen Anttilassa on WAR IS OVER - kuppi / John Lennon. Ja toinen jossa on John Lennonin ja Yoko Onon kuva, he istuvat ja siinä on myös rauhanmerkki - jollainen koru minulla makuuhuoneen kirjahyllyssä. (J*O*I*V*A*R*O*M*A*A*N*I)--->>>>>>>>>*jo iva romaani, 2) joi! varo maani!******* en tiedä ostaako toinen kuppi vai ei. Koska en tiennyt, niin jätin ostamatta molemmat - 6,99€.

Keskustelimme Amerin kanssa messengerissä. Se kääntyi nyt minun epävarmdestani, että ei sittenkään hän minua tahdo siihen, että hän on hädissään, että aionko ollenkaan mennä naimisiin hänen kanssaan,. Ja minä selittämään, että en ole vielä eronnut, että paperit ei ole tulleet. ** No nyt se Christian otti virpomavitsan ja leikkii sillä yhdess Casperin kanssa. ** mieltä tasaavaa lääkettä lisättiin ja sen vaikutus tuli nyt minulle subjektiivisestkin selväksi. Ei vello tunteet ja muistot....muisti onkin sen verran ihmeellinen asia, että miksi en tiedä siitä enemmän, jos muka psykologiaa saan opettaa sitten.

tää jos ois biisi:
Onko HUMALA sun JUMALA - häpeätä **** (ton enemmän ei kannata miettiä, koska kukaan ei tee. * Lapset leikkii, niitä on kiva kuunnella. Itäkeskuksen UFF:ltä ostin Delfiinihuivin, ihanan. Varsinkin kun CH tykkää siitä. Kaikki pitäis aina tehdä paremmin* paremmin*ja*paremmin..SSuljen Alice Millerin Lahjakkaan lapsen draaman, pistän sen kirjahyllyyn, laitan meille ruoan pöytään, yritän kestää...Mikä oikeus jollain entisellä irtolaisella oli kasvattaa minua? Mikä oikeus opettaa tuntemaan maailmaa, kun oli itsekin joutunut vankilaan? Kun me emme ole pelkkä psyyke, me olemme osa sosiaalista kokonaisuutta. Jonkun lapsi, jonkun (orja). Että vaikka se sanoo:"Saatana perkele" ja loukkaantuu kun tuon Jari Tammen kirosanakirjan (koska järjettömikin ollaan, kun hän täällä siivoaa) -- niin samaa sukua ollaan. /// voi hyvä luoja suokoon, mitä tapahtuu, kun "hunnut otetaan auki", kun "kaikki paljastuu". Mutta siihen asti olen kuin kuka tahansa tavallinen....tai se on ollut vain unta. Ehkä ensi viikolla Emmanuel Levinasin pariin - luen - luen - luen! Sitä odotan. Pistän kirjat lapsen pöydälle. Sen se mummo pisti hyvälle paikalle. Kivasta paikasta, yksi kirjailija/toimittaja antoi sen meille. Melkoisia tapauksia nuo Raittiuden ystävät.

Nyt syömään.