Hän lähti ja minä ajattelin, että onko hän elämässään onnellinen ja haluaisiko saavuttaa elämässään enemmän mitä on tähän mennessä saavuttanut.

Äitini lähti ja tuskin tulee takaisin käymään ennen marraskuuta, mutta sehän ei ole minun päätäntävallassani. Hoitajahan voi nimitäin aina päättää, että nyt mars osastolle ja mummo hoitamaan lasta. Perhetyöntekijälle kerroin tilanteen. Hän ymmärsi.

Kirjahyllystä löytyi Stefan Einhornin kirja AIDOSTI KILTTI.

En usko, että äitini on koskaan minua ymmärtänyt. "Kafka", "Good", "Doors", "Nell" jne. elokuvia. No en välitä siitä, vaan toivoisin, että joskus voisin tutustua NIIHIN kotikaupunkini ihmisiin, joihin en koskaan tutustunut ei ollut mahdollisutta, kun olin grillinpitäjn tytär....Siis heidän, joiden elämää äitini (näin uskon) silmätarkkana seurasi. Aina vähintään 10 m:n paksuinen muuri meidän välilläme. KILTISTI TÖISSÄ, äidin kanssa. Ei koskaan kenenkään kotona. KILTISI ÄIDIN VIERESSÄ HILJAA, kun hän tapaa kaupungilla jonkun tutun. KILTISTI ISÄN MUKANA TEATTERHARJOITUKSISSA vaikka äiti niitä inhosi - ja musiikiopettajaa, joka aina antoi numeroksi 10.

Huh, tämä on Helsinki ja minulla täällä hyvät juuret - paremmat kuin kotikylässä koskaan.