Päiväkotitäti otti minua hihasta kiinni ja jututti kahdesta asista. 1) onko CH lomalla, 2) CH.lla ollut päiväkodissa hame ja toiset nauraa sille. Että kiusaamista siis on. Päiväkotitädin ratkaisu TÖNIMISEEN ja LYÖMISEEN (ei siis hakkaamista, mutta) oli, että tönitty voisi töniä takaisin. Ja minä kun nimenomaan olen sanonut, että älä tee mitään (Jeesuksen ohjeet mielessäni). Nyt se hameen (Hello Kitty) pitäminen päiväkodissa loppuu. Perustelen selkeästi CH:lle, että miksi ei voin näin enää tehdä (Päiväkotitädit eivät muuten saa sitä kiusaamista loppumaan. Ei voi poika pukeutua tytön vaatteisiin (mutta tytöt saa poikien...).) Tässä nyt on tapahtunut viisivuotiaalle Kristianille sama kuin tapahtui minulle 15 - vuotiaana. Vaatteeni ärsyttivät ihmisiä, kiusaamiseen asti. Mustaa ja rokkia. Ja hiukset pystyssä, kuten 1980 - luvulla isommissa kaupungeissa. Miten ne voi LYÖDÄ toista? Miten NE ei saa SITÄ LOPPUMAAN, ne aikuiset? Tönimisen sijaan minä rikkoisin sen toisen lelun. Ottaisin selvää, että mikä satuttaa sitä enemmän kuin LYÖMINEN. Enkö olisikin inhottava? Vittumainen akka, kuten äitini sanoi. Kyllä herkkä ihminen osaa satuttaa ja haavoittaa tosi pahasti, ei se 29 h / vrk (numero oikein) "SUOJELUA" tarvitse. Mitä sitten kun se kiusaaja makaa maassa ja valittaa, että sattuu, mutta kukaan ei osaa auttaa, koska kiusatusta tuli NIIN ILKEÄ. Nuorena sain HUUTAA oman raivoni TEATTERILAVALLA, kaiken sen, mikä oli muuten kielletty, sosiaalistesti tai muuten. Nyt minä HUUDAN oman raivoni usein PÄIVÄKIRJAAN, niin ei tule syytettä, että on MIELIALA VAIHTELIJA. Sehän on niin sairasta vai?
 

Ehkäpä eilen sitten oma hoitajani tajusi, miten hankalaa minulla on ollut olla äitini kanssa. Psyk-polin vastaanotollahan hän vain sanoi, että KOETA KESTÄÄ SITÄ ÄITIÄSI. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä  ymmärsi, että on todella ollut kestettävää. Tapani mukaan minä heti ajattelin, että olen tehnyt jotain pahaa että syy on minun kun hän otti puheeksi lähettämäni e-mailit. Että minun ei olisi pitänyt lähettää niitä, että minua rangaistaan. "Lapsiosa" varmaan. "ÄITI AVUKSI JA MINÄ MIELISAIRAALAAN" - niinkö? Siis voihan se Aurora varmaan olla joskus lepoa siitä mistä pitää muuten arkipäivässä jaksaa. Ja Kristiankin ymmärtää kyllä, mistä kyse. Olin kyllä eilisen väliarvioinnin jälkeen väsynyt ja olisin halunnut vain maata sohvalla, mutta jotain me CH:n kanssa tehtiin - ja toisetkin lapset kävi meillä. Minulla on projekti saada CH siivoamaan jälkensä huoneessa, eikä vetoamaan, että väsyttää. Yöllä laitoin soimaan Maj Karmaa jotta rauhoituin. Minun ruumiinihan nukahtaa nopeammin kuin tajunta. Ulkopuolinen uskoo minun jo nukkuman, mutta olen valveilla. Kehon oppima tapa lapsuudesta, sillä minulle ei annettu omaa sänkyä ennen kuin varman n. 11-12 v. Eikä se ollut kivaa, todellakaan. Vaikka turhaanhan minä näitä enää kirjoitan, en ole enää VANHEMPIENI lapsi vaan YHTEISKUNNAN AIKUINEN.

Katsottiin se kastemato asia 5 lk oppikirjasta. Varmaan aikuisena hahmottaa nopeammin sen oleellisen tiedon oppikirjasta.