Oli sitten pakko pojan mennä läheiseen leikkipuistoon potkulaudan kanssa naapurin vieläkin pienemmän pojan kanssa. Ja mitä tapahtui? MInä olin huolissani, että missä hän on - ja hän tulee ja potkulauta on varastettuMinua harmittaa sen verran rahan menetys (39.95 € kun kuussa on ehkä n. 400 € kaikkeen ruokaan + muuhun, jotan summa on suuri!) Etten voi ihan heti heittää ilman argumenttia, että olisiko ollut aiheellista uskoa äitiä, joka oli kieltänyt menemästä yksin sinne puistoon. Jep, kyllä päiväaikaan voisi mennä, mutta ei iltamyöhällä, ei enää klo 20 jälkeen, silloin se ei enää ole turvallista.

Nyt lapsi nukkuu omassa huoneessaan, joka aiemmin on ollut lähinnä lelujen säilytyspaikka. Suunnittelen, että miten saada lapsen oma sänky sinne, kun siellä nyt on aikuisten koko sänky. Karua, mutta totta. JOS kuvittelee pärjäävänsä tuolla kotipihan ulkopuolisessa maailmassa niin silloin kyllä pärjää myös kun menee nukkumaan, yksin. Ja se nukkumaanmenoaika on tästä lähtien klo 21.00. Asiasta ei keskustella.

Harmittaa minua CH:n puolestakin, se potkulauta oli hänelle tosi kiva. Saa nähdä kuka ensimmäisenä murtuu pienen pojan suruun ja ostaa uuden potkulaudan. MInä se en ole, sillä olen IHAN VAKUUTTUNUT, että se seuraava lauta katoaa yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin (just ennen pääsiäistä ostettiin), joten mitä hyötyä? Jäihän hänelle tuo polkupyörä.

Mur-mur-mur, tekisi mieli äristä, mutta pitää minunkin mennä nukkumaan. Jatkan huomenna. Oli siinä homma, heittää lastenhuoneensängyn vaatteet lattialle ja pedata peti pojalle. Sitä paitsi poika valehtelee. Eilen oli ottanut kananmunia jääkaapista ja sitten ne särkyi eteiseen, käytävään ja ilmeisesti vielä sänkyynkin. Sänkyyn särkyneestä kananmunasta poika valehteli, että ei se ole. En ehkä tässä nyt ala itkemään sen perään, että pitäisi olla lapselle isä kuria pitämään vaan uskon tarinoiden voimaan vaikuttaa omaantuntoon. Joten ehkä minun täytyy edelleen kertoa niitä tarinoita CH:lle vaikka tuo nukkumapaikka on nyt uusi. Tuleeko minusta sellainen "normaali äiti", jolle lapsesta on enemmän harmia kuin iloa ? Sitä en soisi, sillä kyseessä on kuitenkin se ihminen tässä maailmassa joka rakastaa minua eniten ja jota minä rakastan eniten. Tosi romanttisia kuohahduksia voi olla, mutta johonkin koko elämänläpi kestävään rakkauteen en oikein usko. Johtunee ehkä siitä, että olen joskus ollut niin rikki (lapsuus), että (ei teinikokeiliut) että en usko kenenkään toisen ihmisen sitä rakkaudella korjaavan, ei riitä rakkaus. Siksi minulla nytkin on seinällä lappu: JEESUS ON TÄMÄN PERHEEN PÄÄ: Hänen rakkautensa riittää (tosin olen juuri Husumin kirjassa My Friend Jesus Christ päässyt kohtaan jossa päähenkilö, joka mm. hakannut tyttöystävänsä todella pahaksi kohtaa Jeesuksen, joka lupaa tehdä hänestä aivan uuden ihmisen).

Uskon, että lapsi on aamulla nukkumassa omassa uudessa sängyssään - ja hiivin itsekin petiin juuri nyt. Sinne meni Star Wars 39.95 € potkulauta. Saa nähdä millainen kesästä sitten tulee. Olisi varmaan ollut hauskaa ajella laudalla pihan toisten poikien kanssa, mutta nyt se on madotonta. Mikä on mielestäni kurjaa, koska sitten olemme ajautumassa takaisin vain prinsessa juttuihin. Olen minä surullinen nyt, koska olin niin iloinen siitä ilosta mitä CH lelustaan sai.

Mur! (en muuten ole ollenkan vihainen varkaalle, vaan pojalleni! Juuri tuon tottelemattomuuden takia.) (Kehtasi vielä päin naamaa sanoa minulle:"Tyhmä", kun annoin hieman palautetta.)