Miten monesti ne elämän tärkeimmät ratkaisut (menen naimisiin, menen opiskelemaan, saan lapsen, ostan talon) menevät ohi ihan vain kuin jokin kevyt asia, jota ei tule mietittyä tarpeeksi? Ihminen on niin vajavainen, että tarvitsee aina avukseen Jumlaa, armahtavaa ja rakastavaa Jumalaa. Toki meillä kulttuurinsa ja sosiaaliset ympyränsä tuntuvilla ihmisillä on paljon tietoa, mutta ei se tee meistä maailman valtiaita. Kaikella mitä tunnemme on alku ja loppu - paitsi Jumalalla, jos tunnemme hänet. --- Minun tekisi hirveästi mieli lukea Descarterin ajatuksia äärettömyydestä, mutta a) minulla ei ole hänen kirjojaan kirjahyllyssä, b) minulla ei ole aikaa lukea. Tällä hetkellä luen Husumin : My Friend Jesus Christ kirjaa (joka siis EI ole uskonnollien kirja ollenkaan. Luen sitä englanniksi ja kieli on niin helppoa, ettei ole sanastonkaan suhteen mitään ongelmia, ehkä n. 1 sana sivulla, jota en tunne. Tarina tempaa mukaansa: tanskalaisen iskelmätähden poika ja tytär jatkavat elämäänsä kun isä ja äiti ovat kuolleet auto-onnettomuudessa. Toiseksi avasin kivalle muistitikulle tarinan Amerista - Mervistä - ja Remasta. Synopsista tee, en vielä mitään valmista.

Onnistuin polttamaan vatsaani palovamman. Olin ottamassa vettä pois perunoilta kun se liian täydestä kattilasta läikähti puserolleni ja vatsalleni. Nyt onkin sitten vatsanahkassa se sellainen vesikellukka, noin peukalon kokoinen, pitkulainen. Jatkossa hoitelen vedet paremmin. Onneksi ei kaatunut koko kattila ja onneksi eivät jalkani palaneet.