Minusta tulee HIRVIÖÄITI kun tulen kotiini ja huomaan, että minun pitäisi, minun olisi pakko siivota. Homma menee nurin siinä, että en hallitse kaaoksen syntymistä. Kun piståän tavaran A paikoilleen paikkaan A niin sillä aikaa lapsi on saanut tavarat B ja C paikoiltaan, joten minulla on selvitettävää heti enemmän. Ja pahin on tiskipöytä. Narraan itsenäi nyt sen suhteen, että ruokapöydällä, joka on välillä myös työopöytä, on pari kukkaa. Kukkien hoitoa arvostan ja jos saan kukkani pysymään hengissä, on se mielestäni osoitus siitä, että olen astetta parempi henkilö kuin muuten olisin.

Koulussa opetettiin liikuntaa. Opetettiin se, että voittajat ovat parhaita, eikä opetettu, että liikunnan tulee sattua, että siitä tulee sen jälkeen hyvä olo, kemiat aivoissakin liikkuu. Mutta ei, minä pelkään sitä kipua (useimmiten) koska opin, että en ole missään pelissä paras. Ja olen se, joka valitaan viimeisenä joukkueeseen. Se kipu! Niin juuri! Se. Pitäisi sitten kai mennä halvalla liikuntasalille kokeilemaan sitä. Ei laskemaan montako suoritusta jaksaa tehdä vaan kokeilemaan, miltä oma keho tuntuu. 120 kg. Järkyttävää!

Päiväkodin kevätjuhla. Voi ei! Kardemummateemalla mentiin ja oli kivaakin, mutta sitten joku ei ollut ihan kartalla, että mitä tehtiin. Näytettiin videolta musiikkipätkää, joka oli tehty lasten kanssa. Miesopettaja oli pistänyt päähänsä mustan peruukin ja vaalean paidan, josta pari nappia ylhäältä auki. Ehkä tarkoitus oli pysyä siinä mielikuvitus-Kardemummateemassa, mutta huti meni! Musiikki oli ok, rytmikäs, hauska, mutta opettaja ja lapset lauloivat "KEBAPPIRULLA"! - siis hä? Ihan kuin olisi paskat viskattu yleisön niskaan, että tätä me suomalaiset nyt teistä OIKEASTI ajatellaan, että te kelpaatte KEBAPPIRULLAN tekijöiksi meille.... Minua ei hävettänyt, minä olin vihainen. Edes muslimihoitajatar ei ehkä ollut huomannut tässä mitään outoa, koska osallistui letkeään menoon - ja luulisin, että sanavalmis hoitaja olisi sanonut loukkaantumisensa. Vaan kun Kebapit lienevät turkkilaista ja nämä lapset eivät ehkä juuri sieltä suunnalta. MIelestäni iso moka. Ja tähän päiväkotiin katosi Mamumuksut kirja. Sitä ei vain sieltä enää löydy, vaikka etsitty on.

Jotain kivaakin. Rastilassa oli Rastori ja kirpputorilta löytyi elektroninen Harry Potter kirja ja aivan uuden veroinen Aku Ankka - paita ja ihana simpukkakoru CH:n kaulaan. Jollain hänen ikäisellään oli päiväkodissa pikkuinen korvakoru, nappi. Kaupassa näin eilen miehen, jolla oli miehen vaatteet, mutta naisen silmämeikit ja vaatteet. Erään kirpputoripöydän luona nainen valitellen selitti minulle, että tässä on vain tyttöjen vaatteita kun olin siinä CH:n kanssa. En sitten sanonut, että niitä vaatteita poikanikin mielellään pistäisi päälleen, jos vain saisi.

Ja nyt on aika lukea uutta Tatu ja Patu kirjaa.