Nettiyhteys on ollut hankaluuksissa vähän väliä. Meillä meni rikki kaksi nettitikkua. Molemmat rikkoi CH, mutta katson olevani vastuussa tapahtuneesta. Ensimmäinen oli uusi tikku hankittu n. 1 v sitten puhelinmyynnistä ja kun vein Elisaan näytille sen korvanneen vanhan tikun, antoi myyjä minulle suoralta kädeltä mukaan UUDEN TIKUN, eikä edes rahaa tahtonut siitä. Ja mitä teimme me? Särjimme sen. Seuraavalla kerralla vein tämän toisen tikun raadon liikkeeseen (koska olin varma, että se vanha tikku ei toiminut) myyjä oli myymässä minulle uutta liittymää: 4 gt hintaan 23,90 €. Kerroin, että Sonera antaa Viihdepaketin minulle hintaan 19.90 €. Myyjä oli rehellinen ja kertoi, että sen kanssa hän ei voi kilpailla. Heidän vastaavanlaisensa ovat 39.90 €. Ja koska olin varma, että vanha nettitikku ei toimi, marssin Soneran liikkeeseen ja tilasin sen viihdepaketin. Näinhän olisin tehnyt syksyllä, ellen olisi sidottu tähän Elisa/Saunalahden nettitikkuliittymään vielä 08/2012. Nyt minulla on kotiintuotuna nuo laitteet, joilla yhdistää netti ja televisio siihen valokuitukaapeliin. Pakkauksesta puuttui adapteri, eli se pikkuinen laite, jolla yhditää kone puhelinpistokkeeseen. Pari puhelinsoittoa ja tieto, että sellaisen saa ostaa Verkkokauppa.comista hintaan 3,90 €. Nyt odotan tekstiviestiä, että sen voisi hakea myymälästä Jätkänsaaresta. Toivottavasti viimeistään huomenna. Olen odottanut n. n. 5 h ja nyt sain tiedon, että uusi laajakaista liittymä olisi kytketty päälle tähän meidän asuntoomme. Tallentava digiboxi ja internet yhteys, pari kolme maksukanavaa 2 ensimmäistä kk ilmaiseksi, sitten pitää muistaa lopettaa itse. Mahdollisuus vuokrata elokuvia suoraan kotisohvalta. Television paikkaa pitänee vaihtaa.

Äitini on ollut täällä maanantaista lähtien. Nyt hän on ollut se kotihengetär, jota tänne toivottu onkin. Emme ole riidelleet, hän on hoitanut kotityöt ja minä olen saanut levätä. Ja usutan CH:ta ja mummoa olemaan yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Itse olen lukenut mielestäni aika valtaisasti viime aikoina. Johanna Sinisalon Enkelten veri meni alle viikossa, samoin Tommi Melanderin Lohtu, josta pidin todella paljon. Katrin Schmidtin Et sinä kuole kirjan sain loppuun ja parissa kolmessa päivässä luin Philip Rothin Nöyryytys kirjan. Se oli tehty kai sävähdyttämään, kuten Rothin useimmat kirjat, mutta en voinut kuin ajatella, että miten tällaisia tekoja tekevät ihmiset voivat elää normaalia arkielämää? Ehkä minulla on liian puhtoinen käsitys maailmasta? Jutut liittyivät seksiin. Väliin Nöyryytyksen kieli tuntui tökkivältä. Tuli mieleen, että ehkä tämä tuntuu paremmalta alkukielellä, englannilla. Melanderin Lohdussa juoni vei eteenpäin hyvin ja saattoi vain odottaa, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei sellainen juoni kuin mitä on kirjoitettu Salatut elämät - tv-draamaan ("draamaan"? hah!) vaan tämä oli hienostumeempi, samalla oli tavoitettu taivaita ja pysytty maanpinnalla. Enkelten veri kirjassa kaikki sanomisen arvoinen oli tehty jo 50 sivussa, loppu oli venytystä, ei mitään uutta.

Minusta tuntuu, että olen kehittynyt lukijana sinä aikana jolloin perustin perheen ja minusta tuli mielisairas enkä lukenut paljoa enää. Nyt osaan arvioida lukemaani enemmän. Kuuntelemaan, että miltä minusta tämän tekstin äärellä tuntuu.

 

Kävimme LINNANMÄELLÄ. Liput ostimme klo 13.44 ja pois lähdimme n. klo 20.45. Joten olimme siellä 7 h, eikö niin? Koska mummo oli mukana, minä pystyin käymään myös aikuisten laitteissa. Niissä vuoristoradankaltaisissa laitteissa minua ei pelottanut. Lähinnä keskityin vain ajattelemaan, että olen turvassa tässä laitteessa, vaikka kehoni tuntee äkkinäisiä käänteitä. Ja samalla ajattelin, että tämä on vain huvipuistolaite. Ja sitten äkkiä ei tuntunut enää miltään. Kävin myös Kehrässä, jossa - hui - mennään pääalaspäin. Uskaltauduin toiseenkin laitteeseen, Kieppiin, jossa oltiin pääalaspäin. Ei sovi minulle nämä laitteet. Pidin vain kehoni jäntevänä siellä sisällä, että en tipahtanut mihinkään suuntaan ja ajattelin, että minä kyllä kuolen tänne. Sain opetuksen, että yli 40 v ja yli 100 kg ihmisen keho ei ole tarkoitettu huvipuistolaitteisiin. En mennyt enää niihin vielä kamalampiin ja uudempiin Kirnuun ja johonkin toiseen. Opin. Vaikka vielä illalla vuoteeseen mennessä minun kehoni huusi päivällä kokemaansa kauhistumistaan, että minä kuolen. Keho oli kyllä mennyt shokkiin. Puhutin CH:n siihen, että seuraavan kerran hän menee Linnanmäelle vasta sitten kun hän on 120 cm yli, että pääsee niihin hurjempiin laitteisiinkin. En tiedä onko hän sitä vielä ensi kesänä. Tukiperhe oli mitannut hänet : 114  cm! CH:lle mieleisin taisi olla Pikajuna, jossa häntä vähän kai pelotti, mutta hän vain lauleli Harry Potter elokuva teemamusiikkia. Kahvikuppikarusellissä käytiin 3 kertaa, koska eka kerrall aistuttiin kuhvissa, joka ei pyörinyt ympäri alustaa ja toisen kerran jälkeen haluttiin vielä uusi kierros. Myös Vekkulassa käytiin kaksi kertaa. Hurjaa oli minusta se läpimenopaikka, jossa pyöretä seinät pyörivät ympärillä, mutta keho aistii ympäristön niin, että sitä onkin itse se joka pyörii. Tai se huone, jossa lattia on ihan vino, mutta seinät on rakennettu niin, että luulee olevansa normaalisssa huoneessa.

Nettiyhteyden suhteen sain vielä sen vanhan nettitikun toimimaan, joten nyt liittymäni josta maksan 13.90 € / kk ei men hukkaan vaan voin käyttää sitä liikkuessani. Niin, 15"6 koneen kanssa...., mutta jospa joku osaisi korjata tuon Acerin miniläppärin vielä, jos Fokkan asukastaloon tulee vielä läppäriklinikan setä hoitamaan niitä ihan simppeleitä tietotekniikkajuttuja, joita minun kaltaiseni vain käyttäjä ei osaa.