Meillä kuunnellaan MTV-junior lastenkanavalta tuttua Mimmit-orkkaa. Erityisesti "Persikkapoika" oli CH:n mieleen. Joulukuun alussa mennään Vuotaloon kuuntelemaan tätä yhtyettä. Vähän Värttinämäistä musiikkia lapsille.

Huomasin, että netistä näen mm. Parnasson ja Kiiltomadon kirjakritiikit ja pysyn siis hieman paremmin sen perässä, että mitä kirjoja tahdon kirjastosta lainata - siis että mitä varteenotettavia uutuuksia on tullut. Olen ihan pilvissä tämän takia, koska nuoruudessani olin ahkera Hesarin kirja-arvioiden lukija ja tässä nykyisessä elämässä ei ole a) aikaa lukea HS:ää kirjastossa b) rahaa tilata sitä lehteä kotiin c) avioeron jälkeen ei ex-mieskään tuo lehteä kotiini. Kesällä on ollut ihanaa lähteä ulos pojan kanssa ja sitten istua jossain leikkipuiston reunalla lukemassa kirjaa kesäsäässä ja lapsi leikkinyt toisten lasten kanssa siinä lähistöllä. Syksyn tullen en ehkä voi lukea niin paljon, koska päivällä pitää tehdä gradua, joka antaa ehkä myös samankaltaiset älylliset sävärit kuin lukeminen. CH sanoi kauppaan mennessä, että aivoilla paitsi ajatellaan, niin myös "tunnetaan". Keskustelunaihe liittyi siihen, kun muut pojat tunsivat viehtymystä nyrkkitappeluihin, siis nämä alle 7-vuotiaat pojankoltiaiset meidän pihalla. Maauimalassa, jossa myös olemme käyneet (Uimastadion) katselin poikia ja mietin, miten ne varmaankin pitävät tyttöjen juttuja ihan pilipali/huuhaahommina ja samantien tunsin ylpeyttä pojastani, joka harrastaa myös tyttöjen juttuja. Kun meissä on kuitenkin molemmat anima ja animus.

Alakerran naapurien sukulaistytöt ovat päättäneet pelastaa minut ja CH:n syntymäpäivät. Kävimme yhdessä kakkukaupassa ja he lupasivat tulla tekemään kakun ja hoitamaan koristukset ja siivoamisen ja sen sellaisen. Kaksi n. 14-vuotiasta tyttöä, jotka edellisellä kerralla lainasviat kaksi kirjaa ja palauttivat ne. Kakun kanssa olisin ollut ihan hukassa. Valmis kakkupohja ja sinne väliin hilloa ja jostain kermavaahtoa, surkea viritelmä, kun nyt on kakkukuva ja samaan sarjaan muut viritelmät. Ehkä vähän liian kallista minun lompakolle, mutta siis ..., niin, olisin vaan "säästänyt". Isä antoi 50 € ja CH tietää, että sillä rahalla on ostettu Harry Potter legot hänelle. Hän oli mukana kun ostettiin. Oli pakko ostaa. Se oli Citymarketin viimienen Tylypahka pakkaus enkä voinut luottaa, että muissa kaupoissa olisi ollut enää. Kiltti lapsi, ei ole itkenyt sen perään, että paketti pitäisi jo aukaista. Olen taipuvainen ajattelemaan, että Jumala järjesti tielleni nämä kaksi tyttöä autamaan asioissa, jotka ovat minulle hankalia.