Tämä on jälleen päivä, jolloin en aivan päässyt lukemaan FILOSOFIAn ja EMMANUEL LEVINASIN kirjoja. Siihen on syyt, joista en puhu täällä.

Sain uuden sängyn. "Vastalahjana" meni huomattavasti pienempi "esine" (yleensä käytä lainausmerkkejä, että on useampi merkitys samalla sanalla). TYÖPÖYDÄLLÄNI on PEILI, se on metallipallo, jonka sisään saa 1) säilytykseen, 2) kätköön tavaroita. Nuoruudestani kaipaan sitä draamaa mitä ihmisillä oli keskenään ja joka tuli esiin bileissä ehkä. Huutoa, vaatimuksia, kätkettyjä tunteita ja motiiveja. Näytin AMER-in kuvan eräällä miehelle puhelimesta, ainakin tahtoisin uskoa, että se on hän eikä joku mies, joka laittaa väärän kuvan nettiin itsestään. Tahtoisin hänen olevan tummasävyinen ja mietteliäs. Joku jolle keittää kahvia ja hiljaa palvoa hänen kuvaansa mielessäni. Mutta älkää ymmärtäkö minua väärin, en minä asetu koiraksi ja palvelijaksi. - jos tämä olisi tarina ei hän näkisi sitä mikä on aitoa minusta vaan vasta peilistä (vrt. vampyrit) - olen luonteeltani SHAKAALI. Mutta toki, isäntääni en pure.

Koti alkaa olla nyt todella hyvässä kunnossa : on sänky, matto, tv, valaisimet (siellä toisessa paikassa oli joko tunnelmavalaisin tai yölamppu) VIIHDEPAKETTI, internet, kahvinkeitin (voisi olla parempi, mutta sitten puhutaan jo moccamasterista, johon ei varaa -- sitä paitsi kuka keittää ÄÄRETTÖÖMÄN hyvää KYLMÄÄ KAHVIA?) Puhelin, kauniita ja halpoja esineitä, tuo PALLOPEILI nyt varsinkin. Joissain suhteissa toivoisinkin olevani (puhun luonteenominaisuuksista ja kyvyistä, en ihmissuhteista ja peleistä) kuin vuoteen entinen omistaja. Sillä sehän on ihana vuoda, paras mitä kuvitella saattaa. Voin jopa mennä tietokoneen kanssa sen päälle. En pelaamaan peljeä vaan etsimään - todellisuutta (?). Lisäksi kannan huolta vuoteen edellisestä omistajasta (sopisi novellitekstiksti? että on kiinnostavaa?) (*) (mutta tämä on BLOGI en voi mielikutukseni lentää.) ihan oikeasti kannan, vielä enemmän kuin varmaan äitinsäkään, koska kai vanhemmilla on ambitioita lastensa suhtee. No - rahaa en voinut tarjota esineestä - vuoteesta - koska sitä minulla ei ole. (tarpeeksi on, en vain saa elää yli varojen). Ja vaihtoesine oli pieni ja mustavihreä - etc., mutta:

Jokuhan minut täältä blogista esiin kaivaa. Parvekekin minulla on - ja elän siististi SOSIAALIVIRASTON sääntöjen mukaan, kiltisti. Se on se nopea hetki, kun sulkee silmänsä ja antaa "voiman" (Star Wars) elää sisällään. Minä he minua pitävät (what do they think about me). (what do they think I am) . Se nyt vaan on NIIN PIRUN väärin, että englanniksi sanotaan:"Do u know me?" - tunnetko minut, kun heidän pitäisi sanoa:"Do You FEEL me" - siis vaikka miten luulevat olevansa tärkeitä, niin ME AJATTELEMME OIKEIN JA PAREMMIN. Tuo "know" on ihan sitä mistä LEVINAS tahtoo eroon - vaikka kirjoitti ranskaksi.

Sitten on aika lakata haaveilemasta, katsoa samaa kuvaa ja huomata : ei se noin olekaan. Se on joku tavallinen, raadollinen ihminen jolla on vain inhimillisiä tarpeita ja toiveita ja edessä on ristiriitoja, ehkä vähän häpeää, syyllisyyttä että itse ei ole se hieno ja tavoiteltava ihminen - en se, joka osaa ylläpitää siveellisyyttä vaan se, joka opetettiin hymyilemään miehille, joilla oli rahaa ja huora mielessä (näin uskon joidenkin suomalaisten iltahämärällä ajattelevan). Mutta jos olisi joku yhteinen piirre ajattelussa, joka yhdistäisi meidät? Ei kukaan mies ole Jeesuksen veroinen - tarkoitan : kenenkään tarina ei ole yhtä OMITUINEN kuin hänen. Ne sanovat (30 min jäljellä kirjoitusaikaa) että Jeesus rakastaa sinua, uskothan - ja unohtavat kertoa sen, mitä minun pitää kertoa. 1) oli mies, 2) mies paransi ihmisiä ja puhui Jumalasta uudella tavalla, 3) ne tahtoivat hänestä kuninkaan (totta vai ei? Olenko lukenut Raamattuni) (tarkoittiko JUUTALAISILLA JUMALAN POIKA KUNINGASTA, DAAVIDIN TÄHDEN KANTAA) - "ne" = kansa 4) "uskonoppineet" eivät tätä tahtoneet 5) Roomalaiset ristiinnaulitsivat. Ja suurin mielenkiintoni kohde tässä on "uskonoppineiden" ja "roomalaisten" välinen suhde. Mutta ei - aina vaan tahdotaan julistaa sitä YLILUONNOLLISUUTTA joka tarinaan kuuluu, että "heräsi henkiin". Eikä Raamattu tavoita sitä mitä tapahtui - ei todellakaan, ei kaikkea. "Jälkeenjääneiden totuus"

Sain hieman käsitystä miten siellä "toisessa kodissa" jossa kävin aletaan elää perhe-elämää. Molemmilla on edessä muutoksia.

(aikaa: 25 min, mutta lepään :-))