Kyllähän se vähän epäoikeudenmukaiselta tuntuu, että kun on joku diagnoosi, ei pysty kieltäytymään diagnoosista tai lääkkeistä. Tai että oma olo sen suhteen, että joutuu sairaalaan, jos ei ole siistiä oli oikein. No, mutta sairaalassa oli upea kirjasto, josta sai mm. Sofi Oksasen kirjoittaman kirjan lainaan. 1600 lainaajaa odottaa kirjaa kun on varannut sen ja minä pikku-hilipa-lippan saan sen heti kun se tulee kyseisen sairaalan kirjastoon lainattavaksi.

Huomenna menemme kaupungille äitini kanssa viettämään aikaa yhdessä (loma mielisairaalasta, ennen ensi viikon kotiutusta). Äitini menee "hienojen" ystäviensä (toimittaja, lakinainen) kanssa mielellään kulttuuritapahtumiin, mutta ei minun kanssani. Olisin ehdottanut Helen Schjerfbeck näyttelyä, mutta viimeistään se, että sinne pitää maksaa per pää se 10 € on este sinne menemiseen. Lisäksi ette ikinä ole MISSÄÄN tavanneet niin EPÄILEVÄÄ LUONNETTA kuin äitini on. Ehkä se ei ole huono asia, mutta todettu on, että tekemisensä täytyy osata perustella kuin olisi poliisikulusteluun menossa, vaikka äiti E ei lakia tunne. Tuskin minäkään vaikka Oikeustieteiden tdk:ssa opiskelen. Joten käymme ehkä kahvilla jossain.