Musiikkitalossa, Helsingin kaupunginorkesteri, kenraaliharjoitus päivällä klo 10. Hinta 3 €. - Siis sinne! koska en pääse varsinaisiin konsertteihin, jotka ovat viikolla, eivät viikonloppuisin.

Minä säälin aviomiestäni, joka ei pääse osallistumaan lapsen kasvun seuraamiseen! Joka ei pääse iloitsemaan, kun lapsi oppii lukemaan ja tuntee kirjaimia. Minä en ole sitä estämässä. En myöskään rohkaisemassakaan, koska lapsellla ei ole tarvetta. Ja lyönti on aina lyönti.

Mielenterveystyökoneisto miettii kohdallani, onko diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö oikea vai onko kyse skitsoaffektiivisesta häiriöstä, joka on muuten samanlainen kuin bipo, mutta siihen liittyy mm. harhaluuloja (joita minulla ei ole - tietääkseni?) enemmän psykoottisuutta (alkoholihajuharha minulla on ollut) ja muuta. Syy tähän erotteludiagnoosin harkitsemiseen on lähinnä se, että minulla ei ole sellaisia kunnollisia manioita (vaan esim. hypomania suuntautuu aina kirjoittamiseen. Tulee mieleen ajatus: en toimi vaan kirjnoitan) ja toimintakykyni tuntuu romahtavan (oli papereihin kirjattu). Kyse on kylläkin siitä, että toimintakyky ei "romahda" vaan käyttöön palaavat vanhat, lapsena optitut huonot skeemat ja toimintamallit. Kaikista paras kuvaus on, että minusta tulee silloin "HAURAS" (jonka käsitteen voisi esim. "aviomieskin" ymmärtää helposti....?) - mutta että skitsofreeninen? Ei, en usko. Er'äs asia, joka minua haittaa on, että hoitajat käsittelevät kaikkea sairauden oireena. Eivät halua ikäänkuin tavoittaa minua ihmisenä - mutta onneksi on eroja hoitajien välillä. Kaipaisin varmaan enemmän terapeuttista otetta, koska monet niistä "HAURAAN AJAN" asioista, joita subjektiivisesti koen ovat peräisin juuri lapsuudesta. Voimakkaat muistot jotka vaikuttavat tähän hetkeen. Sairaalassa tein pienen kaavion kun mietin, miten rukous vaikuttaa, että ne asiat joita rukoilee toteutuvat. (mieleni on tutkiva, siksi näitä mietin - ja tässä muistelen mitä olen tenttinyt, mm. johdatus tieteelliseen ajatteluun + muuta). Joko: A) Jumala on olemassa tai B) Rukous on niin voimakas psyykkinen tapahtuma, että se ottaa koko psyykkeen haltuunsa ja ohjaa eteenpäin. Tarkoitan tässä niitä äärimmäisissä olosuhteissa tehtyjä rukouksia. Hypoteesini on, että koska uskon, että uskonto vaikuttaa ihmiseen psyykkisesti on sama, että mitä uskontoa hän edustaa. Mikä tahansa uskonto vaikuttaa. On esineitä, joita käytetään rituaaleissa. Musiikkia jota käytetään rituaaliessa. Rituaalikaavoja joita noudatetaan.  //*// Oma projektini on käydä läpi Cottellin kirjaa Maailman myytit ja tarut kirjaa ja pistää sieltä ylös uuteen tosi hienoon muistikirjaan muinaisia Jumalia, jotka tuntuvat minusta hyviltä. (Näiden tutkiminen tuntuu aina palautuvan siihen, jos on taiteellisia päämääriä - kuten minulla oli alle 22 vuotiaana vielä) En jaksa paljon ajatella sitä, että sairaalan lääkäri oli huolissaan, että onko minulla enää tarvittavia kognitiivisia kykyjä tehdä loppuun filosofian graduni. En voi ajatella muuta kuin miten kanat elävät häkissä, isossa häkissä, mutta kuitenkin häkissä. Eli en voi tehdä kaikkea mitä tahdon. Sillä kuka tietää, milloin teen jonkin asian manian vallassa. Eikä ketään hoitajaa kiinnosta ryhtyä terapeutiksi miettimään, että mitkä ratkaisut milloinkin olisivat oikein. Pieni entinen hoitajaopiskelija minussa huutaa, että hoitaminen ei tapahdu ihan oikein! Mutta sitten tapaan hoitavassa henkilössä en inhimillisen puolen ja tyynnyn, että ehkä - - - ihan kuin lapsi tyyntyy äitiinsä uskomaan, että tämä ei koskaan enää ole hänelle paha. Oma äitisuhteeni ei enää ole tuolla tasolla. Yhden asian voin kuitenkin tehdä: Herra Mozbach (Amer) tahtoo edelleen tulla luokseni. Ja: hoitajani vaihtuu, koska hänen työpaikkansa muuttuu lähemmäs kotiaan. Joten voin vain sitten uudelle hoitajalle vain kertoa, että minulle on tulossa miesvieras Aasiasta (näin ainakin uskon voivani tehdä - mitä sitten tapahtuu?) --- mutta au au au - SATTUU - aina kun alan miettiä tulevaisuutta, minulla on "intentiotia" (vrt. Rober Cohen: Näyttelemisen mahti) ja en tiedä kuinka käy, minulle tulee PAKKO saada avata TIEDOSTO ja kirjoittaa! Muuten minulla on 10 asiaa, joita tahdon tehdä ja ihminen reaalisti kykenee vain ehkä n. kolmeen.

Kello on 15.30. On aika orientoitua siihen, että lapsi tulee takaisin kotiin - ts. minä haen lapsen tarhasta. Olen katsonut ohjelmia televisiosta, en tehnyt mitään opiskeluihin liittyvää. Mietin, olisiko järkevää ilmoittautua tekemään loppuun draamapedagogiikan opinnot?

Perhetyöntekijöiden kanssa katsoimme, että millaisella kaavalla voisin tehdä uuden lakanan uuteen hienoon sänkyymme. Äkkäsin jo (keksin), että millä kaavalla se pitää tehdä. Mutta mistä ihmeestä ompelukone sitä varten? - No, mutta katsotaan nyt sitten mitä diakoni vastaa, koska keksin lähettää sähköpostia hänelle.