Syömisen suhteen olen siis suossa. Uimahallissa käydessä painoa oli tullut jälleen enemmän. Kai nyt tulee sillä asenteella, että elää kuin viimiestä päivää koska tietää "maailmanlopun" eli sen "uuden ajan" tulevan, kun pitää elää toisten periaatteiden mukaan - siis syödä terveellisesti. Ja yöllä yksin asiaa miettiessä huomaa, että ajatukset voisivat mennä yksiin OA:n kanssa - eli "overeaters Anonymous", joka noudattaa AA:n (Alcoholics Anynomous:in ohjelmaa, joka jo on perheellemme tuttu) toipumisohjelmaa. Virallisen terveydenhuollon kautta en saa syömiseen apua - en sairasta bulimiaa en muuta, mutta väärät periaatteet minulla on ja tunteisiin syön siinä kun joku tunteisiinsa juo. Ja sen suhteen istun alkoholistin kanssa samalla penkillä (tunsinhan istuvani narkkareidenkin kanssa samalla penkillä vaikka huumausaineita en ole käyttänyt enkä käytä, mutta rikkinäinen lapsuus) vaikka väline on eri - suun kautta ruoka tai alkoholi. Uskon, että asiasta puhuminen auttaisi. Ja jo pelkkä katsominen ulkonäkööni (129 kg) osoittaa kyllä, että ONGELMA on ja on myöskin iso. Tällä hetkellähän tämä "ITSEMURHASYÖMISEN kaava" menee niin, että joka kerta ja joka päivä minä ajattelen, että jos minä vain nyt ja jos minä enää tämän kerran. Se on se sana "TÄMÄN KERRAN" niin helppo toistaa sitten päivä sen jälkeen ja toinen päivä sen jälkeen. MINÄ YRITÄN: yritän kertoa keholleni, että se voi tykätä liikunnasta ja pienestä kivusta. Sitten on harha, että jos ei tee kunnon ruokaa, ei liho - mutta sitten on pakko syödä mitä sattuu ja sitten syö sellaista, jota ei tarkkaan harkittuna söisi, jos rakentaisi aterian - mutta missä perinteet? Ei äiti kotona ruokaa tehnyt, mutta 12 askeleen mukaan tässä nyt ei pidä miettiä sitä mitä väärää itse on kokenut vaan MITÄ VÄÄRÄÄ ITSE ON SAANUT TÄMÄN ONGELMAN TAKIA AIKAAN. Ensimmäinen ja ainut on poikani, joka on täysin sen armoilla (+päiväkodin safkat) mitä minä teen. Sitten on ystävätär, joka ystävällisesti tekee kasvisaterian vierailleen ja minä ahnerontti juon mehua enemmän kuiin pitäisi koska se on niin hyvää (ja tarjolla mitä meille kotiin ei osteta). Pitäisi olla ruoka-ajat, nälkään syöminen on PAHASTA, mutta juuri siihen äiti meidät kotona opetti. Mutta ei nyt tehdä äidistä sitä pahaa peikkoa, koska hän todella oli kiireinen kun teki töitä 7 päivää viikossa. OIkeiasti: ei ikinä lomia. Järjetöntä.

(Katsotaan miten pitkälle tässä "OA" asiassa pääsen, koska ongelma on se, että ryhmät ovat iltaisin - paitsi yhdessä perjantaisin klo 18, jonne pääsisin kerran kuukaudessa, jos ehdin matkustaa Rastilasta Lauttasaaren kirkkoon kun tukiperhe hakee Crisun klo 17, jonka jälkeen pääsisin lähtemään.)

Tänään sain uudet lukulasit ja ne tekeävät lukemisesta jälleen taivaallisen tapahtuman. Ei muodottomia pullerokirjaima vaan selvärajaisia ja kirkkaita sanoja soljumassa katseen alla paperilla. Ja jos lasit ottaa pois ja yrittää lukea on edessä vain sumua. Ja mielestäni nämä nyt vaikuttavat myönteisesti myös ulkonäköön ; ainakin valokuvissa silmäluomeni, jotka muuten ovat ärsyttävästi roikkuvat ovat piilossa lasien takana. Ja muutenkin yleisilme on enemmän opettajamaisempi. Antaa anteeksi kuvaa katsoessa sen, että ei ole kaunis ja antaa pisteet sille, että on mahdollisesti älykäs. Vaikka enemmänähn arvoa on sillä mitä ihminen tekee kuin mitä hän mahdollisesti muuten on.

Ostin kauniin esineen suomalaisesta kirjakaupasta. Sen "kannessa" on PAKISTANIN kartta - ja sen sisälle saa vaikka muistikut. Otin isomman, koska sen hinta oli 7.95 ja pienemmän hinta oli 5,95. Mennessä huomasin TWILIGHT - kirjan hyllyssä ja toivoin, että löydän vielä monta hyvää kirjaa kirjaston vaihtokorista. Crisu olisi tietenkin tahtonut saada Harry Potter kirjan, joka maksaa 25.95 €. Eihän se onnistu, joten luotamme hyvään tuuriin, että saamme sen joskus vaikka kirjaston poistoista. Nopoloiltakin oli ilmestynyt uusi Risto Räppääjä kirja: "Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli". Matkalla Itäkeskukseen Crisu nukahti metroon, joten päätin, ettei hänen tarvitse mennä kuoroon niin väsyneenä.

MOZBACHIN suhteen tapahtui jotain uutta...
....mutta minä rupean nyt lukemaan S.Oksasen kirjaa Kun kyyhkyset katosivat, koska siitä on enää 26 s. lukematta, sen jälkeen se palautetaan takaisin AURORAN potilaskirjastoon. Voi palauttaa minkä tahansa Helsingin kirjaston kautta. 2313 varausta, 548 kirjaa kierrossa. Ja minulla se 549., joka ei ole varattavissa. (Tai varmaan muissakin sairaaloissa on "potilaskirjasto")