Alkoi armoton kaloreiden laskeminen. Äitini toi mukanaan painonvartijoiden ruokaoppaan. Sen ajan mikä tuntuu mahdottomalta olla nälässä pyrin rukoilemaan. Sitä korkeampaa voimaa. Nyt on kyse terveydestä. Rukoilla viemään ajatuksen johonkin muuhun ruoasta. Ja nälästä huolimatta eletään vatsan ehdoilla : tärkeää on se, mitä syödään eli mitä ravintoaineita ei että minkä makuista. En minä täydelliseen askeettiseen elämään pysty, mutta jotain sen suustaista. Jos onnistun, se on suuri ihme. Jos en, niin elän vain sitten jonkun hetken lyhyemmän elämän.

Sain uusia vaatteita. mm. "viitan", joka on tosi ihana. Alan näyttää siltä miltä haluankin. Kirpputorilta ne vaatteet. Kirjastosta sain Maria Peuran kirjan "Antaumuksella keskeneräinen", jossa hän kertoo omasta kirjoittamisestaan. Minusta tuntuu, että voisin myöhemmin mennä kyllä mielenterveysyhdistys Helmen luovaan kirjoittamisen ryhmään, ensi syksynä. Voisi kirjoittaa vähän erilaisista, läheisistä ja vaikeista aiheista. Siellä on myös Afrotanssia, jaksaisinko?

Kaikkinensa asteikolla +1 - +5 elämä on nyt +2. Muuten olisi +1,5, mutta kun on joulu tulossa niin tykkään valmistella sitä itselleni ja lapselle. Ja tuo lumi ja talvi, vaihtelua - herättää syvällä uinuvat vaistot, että kurjaahan tämän on mutta tästä selvitäään kyllä! Ja se kodin lämpö.