Jos nyt yhtään haaveilen uudesta avioliitosta, niin minun pitää tehdä paljon töitä oman pääni kanssa. Mitä ajattelen, mitä tahdon, mitä toivon, mistä haaveilen - mitä toisesta ihmisestä ajattelen. Ja kun toinen ihminen on ehkä ulkomaalainen, saan jälleen kuulla olevani hullu. Olenhan jo ammattiväenkin mielestä (no, sosiaalipuolen) PAKKOMIELTEINEN kun ajattelen graduani. Kyllä arki sujuu, mutta muuten toivoisin pääseväni johonkin ihan toiseen maailmaan ja satamaan. Eroon siitä mikä kiristää ja pakottaa. - - - Jospa vaihdan Raamatun paikaksi keitttiön kahvittelu- ja ruokapöydän (jonka ääressä istuu aivan liian vähän ihmisiä). Huovisen (piispa, ent.) "PAPPI?" kirja, Antti Kylliäisen (kohukirja) "KAIKKI PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN" ja suomalainen Raamattu. Näitä lukiessa mieli rauhoittuu ja tyyntyy. Uskonnossa tai filosofiassa ei ole mitään sellaista mikä "sekoittaisi" minut. Tekisi minut "hulluksi". Se on aivojen toiminnassa se. Uni-valve-vireystilassa. * "Pappi?" - kirjassa olen sivulla 151 / 325. Se on tehty 2001 olen sitä lukenut joskus 2004. Vielä yksi kirja keittiön pöydälle : Latinan kielinen Raamattu, Uusi Testamentti, koska Raamatun tarina on paljon "jännittävämpi" toisella kielellä, jota hiukkasen ymmärtää. Tätä kai minulta ei voi kieltää? MUTTA, pöytääni mahtuu myös David Paineaun kirjoittama FILOSOFIA kirja, koska en ihan usko yhden sosiaaliviranomaisen ja lähihoitajan puheisiin siitä, mitä minun pitäisi tai ei pitäisi tehdä.