Työpöydällä on verokortti, antamassa toivoa, että josko kuitenkin joskus jotain töitä tekisin. Seuraava askel on ruveta etsimään työpaikkoja Hesarista - harjoitella sitä lähinnä, koska ennen oikeisiin töihin menoa pitäisi se gradu olla valmis. Kuntoutustuen antaneiden mielenterveyttäni hoitavien henkilöiden kanssa, en ole näistä asioista keskustellut. Miksi? Olen nyt siis väliaikaisella eläkkeellä (mikä INHOTTAVA sana!) ajan 1.4.-31.12.2012 ajan - ja nämä rahat sosiaalivirasto saa minulta vasta nyt marras ja joulukuussa, koska KEVA oli niin hidas antamaan papereita KELA:lle.

Olen samaa mieltä kuin Levinas - Jumala astuu peliin silloin kun ihminen kohtaa toisen ihmisen. Tai jos sanoo transsendenssi, niin ei saa tässä kontekstissa uskovaisen leimaa. Tosin silloin on jonkinasteinen snobi ja siihen minulla ei ole varaa, sillä loppujen lopuksi en ole järin älykäs. En niin älykäs kuin tahtoisin olla.

Crisun eka konsertti yhdessä kuoron kanssa oli - ja minä vetistelin parvella kutsuvieraslipulla. Luulin ensin, että pääsen tosi eteen, mutta se lippu oli ihan hävyttömän kaukana ja korkealla. Pelotti kun siellä oli niin jyrkkä pudotus. Pelotti, jos ei osaa sanoa EI mielihalulleen hypätä korkealta...Se on heikko halu, asteikolla 1 - 10 n. 2 pistettä, pahana päivänä 3 pistettä. Mitähän minun elämässäni jäisi kesken, jos kaikki päättyisi - "kesken". Jos elämä ei tunnut mukavalta, otan esiin Nietzschen kirjan Antikristus, ihan vain löytääkseni sieltä ne argumentit. Tämän verran opiskelleena (700 op) ei usko ihan kaikkea lukemaansa. Pitää laittaa jonnekin ylös ne kaksi aihetta: NÄLÄN FILOSOFIA ja ÄITINI KIRJALLINEN RUUMIINAVAUS, pöytälaatikkoon. Otin työpöydälle Julia Cameronin kirjoittama "Tyhjän paperin nautinto - tie luovaan kirjoittamiseen", Liken kustantama. Ainahan voi kaikesta ympärillään havaitsemasta ajatella mitä tahansa, mutta kun ei tiedä onko se totta (filosofia: totuusteoriat!! [tentitty ]) niin on mahdollista kirjoittaa se ulos ja tehdä siitä FIKTIOTA, koska itse on erehtyväinen ja epätarkka olento, koska on ihminen.

Tai ehkäpä se korkeanpaikan ajatus on minulla, että apua - entä jos joskus teen sen niin, ei niin että tahtoisin.
Olen ÄÄRETTÖMÄN KIITOLLINEN siitä, että minulla ei ole kodissani KYLMÄ! On sitä kylmyyttä nähty ja kärsitty täällä Suomen maassa, minäkin. Vähän aikaa muutama viikko sitten kun joku hana jossain oli ollut kiinni ja lämmitykset viturallaan. Mutta nyt ei ole.