Lähetin viestin Helmi ry:n Helmi lehteen ja tarjosin itseäni vapaaehtoiseksi avustajaksi.

Olen pessyt jo muutaman päivän akvaarihiekkaa. N. puolet on pesty. Lauantaina pestiin hiekkaa yhdessä Crisun kanssa ja sen jälkeen mentiin television ääreen odottamaan jäätelön kanssa Putouksen alkua, kun sieltä katselulaatikosta tuli ohjelma riutan KALOISTA. Olipa kasvatuksellinen ja opetuksellinen tuokio. Olen tehnyt kaikkeni, että lapsi suhtautuu hyvin kouluun. Esim., kun kerron jotain asioista biologiasta tai luonnontieteestä (silloiseen opetussuunnitelmaan kuuluvia asioista) niin teen selväksi, että a) oliko kivaa? (oli -->) b) näistä kerrotaan lisää koulussa. Ja vastaus on ollut, että JEE.

Minulla on hyvin tietopohjainen maailmankuva (HYÖDYLLISIN kirja jonka olen lukenut oli (tenttiin) JOHDATUS TIETEELLISEEN AJATTELUUN + Niiniluodon kirjat tieteen filosofiasta (jotka minulla hyllyssä onkin).) nytkin tämä lemmikkieläin yhtälö tässä perheessä menee, että mitä enemmän akvaariosta tiedän, sen paremmin sitä osaan rakastaa. Ja nyt kyllä tuo "rakastaa" sana on väärä. Ei eläimiä rakasteta. Minusta on surullista ja joskus jopa inhottavaa, että eläin on ihmiselle ihmisen korvike, koska se on huono korvike. Minulsta lemmikkiläin - ellei siitä nyt välitöntä hyötyöä (maitoa, lihaa etc) ole - niin voi olla se sidos LUONTOOn, sen avulla voi ymmärtää luontoa. Kerroin äidilleni, kuinka olen nyt etsinyt tietoa akvaariosta ja miten myös kemia on tarpeen. Mietin äidilleni, että kemia ei ollut koskaan vahva aineeni, en ihan ymmärtänyt sitä. Että käytännön kokeet eivät kuitenkaan linkittyneet siihen teoriatietoon kuten oli tarkoitus. Ja nyt nimenomaan tuo käytännön kemia ja reaktiot kiinnostavat. Ja sitten tuli esiin, että se peruskoulun kemia oli kuitenkin sitten 9. Että ei vahva?