Kun olin teini-ikäinen, minä sain kärsiä nimipilkkaa sukunimestäni, joka pilkkaajien suussa, ei koskaan mennyt oikein. Olin kuin Kärsivä Jumala, kun uhmasin pilkkaajiani ja pukeuduin kuten itse halusin. SIKSI minua huvittaa, kun ajattelen, että voisin YHTEISEN FACEBOOK-ystävän avulla tutustua ihmiseen, jolla on minun etu- ja sukunimeni sillä erotuiksella, että hänen sukunimensä lopussa se mikä minulla on IA on hänellä O. Mutta en saa koskaan järjestettyä sitä pilkkaajilleni niin, että siinä olisi sekä minä että hän. Mutta kuvitelkaa sitä pirullista virnistystä kun sanoisimme heille nimemme. Mutta ei, nyt ei ole kyse enää tässä elämäntilanteessa ei ole enää kyse minusta vaan hänestä, Crisusta, jolle pojat lällättää sen vuoksi, että hän pitää tyttöjen leluista.

Kun katsoin akvaariotani niin siellä ympäriinsä liikkuva suurehko kotilo alkoi tuntua todella erikoiselta ja mielenkiintoiselta. Kuin ulkoavaruudesta tullut eliö, josta en tiedä mitään - en edes, että ajatteleeko se, onko sillä tunteita - ja toisaalta taas, jos meillä on tunteita, niin entä jos ne ovat jotain alkeellista olomuotoa, josta pitäisi päästä eroon. Toisaalta taas (hieman tieteellistä ajattlua ja alkeisfilosofointia) mitä väliä sillä on, jos tuo erikoinen eliö/olio on maasta tai avaruudesta? MItä väliä sillä olisi? Ja jos sillä on väliä, niin sittenhän tuota oliota tutkittaisiin pelkästään luonnontieteen näkökulmasta, että mitkä biologis-kemialliset tekijät ovat tehneet mahdolliseksi elämän. - - - Ai että minä kaipaan niitä Aristoteleen kirjoja.

Olemmeko päätyneet johonkin kulminaatiopisteeseen blogissani, kun ELÄMÄNI? - blogi VIHDOIN pohtii ELÄMÄÄ!?