Nuori mies toi aamulla uuden oven jääkaappiin, jonka ovi tipahti käteen toissa päivänä. Nyt se on taas kunnossa, ja saan kahvimaitoni kaapista. Aamulla en vienyt lasta päiväkotiin, koska hän yski ja sanoi, että kurkkukin on kipeä. Lastenhoitaja päiväkodista sanoi, että saattaa olla järkevää tässä vaiheessa ollakin kotona. Tarkoitus oli lähteä tänään käymään Fenniassa, koska päiväkodista annettiin ryhmävakuutusasiapaperi mukaan, joka pitää toimittaa vakuutusyhtiöön, ilmeisesti kaikkien kuittien kanssa. Ainakin olen ne ottanut talteen.

Soitin eilen hoitajalle ja lääkäri EI VIELÄ ollut tehnyt B-lausuntoa Kelalle, joten rahat vähenevät vain eikä uutta rahaa ole tiedossa. Jos saisin 200 €, niin saisin kirjahyllyyni ARISTOTELEEN KAIKKI kirjat! Siinä olisi sopivasti perintöä, sen enemmästä ei väliä olekaan. Olisin kuin uusi ihminen. Erityisesti minua kiinnostaa Aristoteleen luonnontieteellinen ajattelu. Hänhän tutki luontoa paljon. Mutta jos isältäni ei nyt edes sitä kahtasataa euroa hautajaiskulujen jälkeen jää, niin ei sen väliä. Haaveilenhan minä myös sähkökitarasta, mutta en sitä saa. Uskon, että isänikin hyvillä mielin tahtoisi minulle nuo kirjat antaa. Meidän perheessä mietittiin syntyjä syviä usein, kun olin lapsi, alle teini-ikäinen. Isä piti Uuno Kailaan runoista - mistäpä tuli mieleeni, että minulla on kuolinilmoituksen tekeminen - - - siis sitä sitten. (Toki voisin antaa tuon tehtävän äidilleni tai isän rakastetulle, mutta pidän nyt kuitenkin tämän tehtävän omissa käsissäni).

Pitääkö hautakirjoituksen muistovärssyn olla statement mitä ajatellaan ("sukuna") näistä ihmisen rajallisuuteen ja kuolevaisuuteen liittyvistä asioista? Vai onko se vakuutus, että surullista on kun kuolit (toki) ja kova ikävä on. Ilmeisesti puhuin tarpeeksi monta kertaa tuosta kuolemasta isäni (ehkä humalaisen isäni) kanssa, että minusta se on luonnollinen osa elämää ja minä surin sitä jo silloin. Jos minulla on nämä kaksi säiettä mitä edetä, niin :

Taakse jäivät
elon päivät

Nyt korkeamman voiman
huomaan.
(Minä, oma teksti)


Jos säie kaksi eli Statement of infinity


Ja tomust alkaa avaruus
sun jalkojesi luota,
miss onnellinen kerjäläinen polvistuu.
(Uuno Kailas)


Mitä enemmän ajattelen tätä muistokirjoitusta ja luon ennakkokuvaa hautajaisista, sen tavallisemmalta ihmiseltä isäni tuntuu. Eikä hän kuitenkaan ollut. Teatterissa hän oli omimmillaan. Maalmaamaan hän rupesi, kun sai sydänkohtauksen ja pysähtyi elämänsä kanssa. Yhdellä TV-elokuva tallenteella hän on. Ja juuri tällä hetkellä häntä puetaan paitaan hautajaisia varten - ei omissa vaatteissa. Ja jos "Hurlum Hei" - asennetta (*) nyt annetaan (vaikka sitä ei ehkä kaivattaisi) niin olisin Minä, jos minulla siihen kaupunkiin mennessä olisi MOOTTORIPYÖRÄ. Mutta en minä sitten sitäkään.

(*) ajattelin sen nimen antaa seuraavaa Luovan kirjoittamisen ryhmää varten.