Vielä viime viikolla minä luin Adrei Volosin kirjaa "Animaattori", jossa päähenkilö tekee äskettäin kuolleen muistikuvista jonkinlaisia animaatioita. Minun oli pakko jättää kirja kesken, koska oli muita mielenkiintoisempia kirjoja. "Animaattori":n takasivu lupasi tarinaa terroristeista, mutta puoleenväliin kirjasta oli tullut vain yksi lapsi / nuori, jonka elämästä selitettiin, miksi hän alkoi uskoa Pyhään Sotaan ja oli valmis rä

jäyttämään itsensä siinä kuin vääräuskoiset. TAIVAS oli vain niin hyvältä kuullostava paikka hänelle, naisineen. Joten annoin periksi ja vein kirjan takaisin kirjastoon. Se ei ollut tarpeeksi hyvä.

Crisun kanssa olemme kuunnelleet äänikirjana "Veljeni leijonamieli" - kirjan. Sehän on surullinen, kun kohdataan kuolema. Isäni mietti kuolemaa eläessään paljon. Samoin eri vaihtoehtoja kuinka Jumala olisi - ja päätyi siihen, että ihminen ei saa asiasta tarkkaa varmuutta. Täytyy vielä sanoa, mutta uskon, että isäni kuoli onnellisena.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kävimme siis katsomassa elokuvan BEASTS OF THE SOUTHERN WILD. Se oli, jos niin voi sanoa, Hyvä. 6-vuotias päänäyttelijä oli loistava ja tarina oli "Hyvä" - surullinen ja raadollinen, juuri sellainen mitä Hollywood ei osaa näyttää.

Istuimme ensimmäisellä penkkirivillä, koska muuta paikat oli myyty loppuun. Taisipa äitini viereen jäänyt paikka olla ainoa vapaa. Liput olin ostanut á 5 € Helmi ry:stä, muuten olisi maksanut á 13,50 €.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tuntemamme Kansallisteatterin näyttelijä muisteli netin välityksellä, että isäni oli multilahjakas. Kotipalvelun työntekijä, lähihoitaja oli sitä mieltä, että minulle sopisi joku taiteellinen ala. Vähän sain yöllä unettomana päätäni selvitettyä, että olen minä jotain muutakin kuin mielenterveys- ja sosiaalitapaus.

-----kirjoittaisin vielä, mutta nyt ryhdymme katsomaan PUTOUS- sarjaa. Elämä jatkuu