Kirjoja:
- Nykysuomen peruskielioppi (Gummerus / Timo Sorjonen: 2003)
- Suomen kielioppi (Otava / Pirkko Leino: 2010)
- Antaumuksella keskeneräinen (Teos / MARIA PEURA: 2012)

ja tottakai tuo Julia Cameron.

Lapset tulivat pihalta, Crisu ja hänen naapurinsa tyttö. Katselevat nyt lastenohjelmaa. Minulla mietteinä tuo kuolema ja muistot. En enää ikinä voi soittaa hänelle ja kuunnella kun hän vanhan miehen äänellään sanoo nimensä. En enää ikinä voi ilahduttaa häntä (vaikka tämä on vangitsevan solmun ensimmäinen osa). Kaupungin, tuon pikkukylän rakkain osa on minulle nyt HAUTAUSMAA, ei kirjasto kuten ennen. Jokaisella nimellä on oma tarinansa, vaikka sitä ei tiedetä. Siksi Spoon River antologia oli varmaan todella hyvä kirja lukiossa tutustua. Kun piti kirjoittaa oma Spoon River tekstinsä, haudalle. Hautausmaalla on itse asiassa aika hyvä olla, kun sinne menee. Joskus olen äitini kanssa siellä kulkenut ja on aika mietteliästä kulkea, kun on vain äidin tarinat ihmisistä, joita en ole koskaan tuntenut.

Entinen aviomies ihmettelee, kun en itse isäni kuolemaa. Minä käsittelen asiaa älyllisesti, näin väittäisin. Mutta hänen muistonsa elää ja se antaa minulle voimia - kuten monet ovat nyt voimia minulle toivottaneet. On mahdollista, että me tapaamme kuoleman jälkeen TAI on mahdollista, että hänen koko persoonallisuutensa oli vain aivoissa, jotka nyt ovat kuolleet. Ajattelikohan Descartes, että aivoissa on pikkuinen käpyrauhanen, jossa se sielu on, en ole varma muistanko oikein. Oma tapani ajatella ja tuntea näistä asioista on kuitenkin se, että maailma on niin monimutkainen - ja ihminen on TIEDON AVULLA ("Hyvän ja pahan tiedon puu" - - - > ei moraali vaan tieteellinen tieto!) ottanut sitä haltuun. Ja tämä ei olisi mahdollista ilman Jumalaa - tai sanotaan ÄÄRETÖNTÄ. Ja sekin sana on ihan liian vähän kuvaamaan "Sitä". [[tähän väliin täytyy todeta nyt se, että ÄÄRETÖN on Levinasin käsite ja haluaisin TUTKIA mikä merkitys sillä on hänen ja Descartesin ajattelussa. Jatkaa noita kirjoja jotka huoneen nurkassa odottavat innokasta graduntekijää, ei jatkamaan että ÄÄRETÖN = JUMALA - vaan miten tämä kaikki liittyy ehkä jopa matemaattiseen ajatteluun filosofiassa.]]- En ihan usko, että uskonnollinen yhteisö on koossa vain sitä varten, että kannattajat, uskovaiset pitävät yllä dogmeja ja uskoa siihen, että "ylimaalliset" asiat ovat juuri kuten he sen ajattelevat, tai kuten heille on opetettu. Ainakin ev.lut.kirkossa olen havaitsevani kriittisyyttä myös omaa näkemystä kohtaan. Voidaan kai sanoa, että Jumala toteutuu ihmisen elämässä (---tämän olen muuten imenyt suoraan Cameronin kirjasta, eikö vain---?)

MIksi sitten useimmat särkyneet ihmiset löytävät lohtua myös taiteesta, eikä aina vaan uskonnosta? Uskonnon psykologisia merkityksiä olisi mielenkiintoista tutkia tai pohtia. Koska siitähän se kiista erilaisten maailmankatsomuksen omaavien henkilöiden (Jumala, ei Jumalaa) alkaa, että onko se totta vai ei. Taiteella tuntuu olevan mahdollisuus rikkoa väärinmuodostuneita rajoja. Onko taide todella se, mikä nostaa ihmiset ohi väärinmuodostuneen (en keksi tähän nyt parempaakana sanaa) arjen. Ikään kuin taide voisi huutaa maailmalle, että tämä mitä te teette ei ole oikein. - Tämä nyt ei ole mikään opinnäyteviritys, joten ei tarvitse hakea (ehkä) lähteitä. * googlehaku uskonnon psykologiaan tuo pari tulosta. Uskontososiologiaakin on. JOS nyt sitten ottaisin käteeni jonkun edeltämainitun kirjan niin tutkisin sieltä ensin, että MIKÄ on kyseisen vaikuttajan omaa ajattelua, tutkittua ja mikä haettua. Esim. omassa (keskeneräisessä) lastentarhanopettajan opinnäytetyössä on varsin vähän omaa.

Tunnen muuten olevani asteen verran terveempi kun mietin ja etsin tämänkaltaisia juttuja. OPISKELEMINEN oli se asia, joka piti elämää kasassa kun oli vaikeaa silloin, kun sairautta ei vielä oltu todettu. Ja tämä on vähän samaa, uusien asioiden pohtimista.

--------

Minusta tuntuu, että otan käyttööni tällaisen pistelaskusysteemin ja sanallisen arvioinnin omista teksteistäni. Tähtiä (*) on käytössä Viisi. Tämä teksti saa

Aika tavanomaisia ajatuksia  * * *