JUMALA SUOKOON MINULLE

TYYNEYTTÄ

HYVÄKSYÄ ASIAT, JOITA EN VOI MUUTTAA

ROHKEUTTA MUUTTAA MITKÄ VOIN

JA VIISAUTTA

EROTTAA NÄMÄ TOISISTAAN.

- kas siinäpä rukous, joka pitäisi muistaa joka aamu ja joka ilta. AAL-ryhmiä on niin, etten pääse sinne kuin yhden kerran kuussa, silloin kun lapsi on tukiperheessä. Minulla on valtava halu kirjoittaa, kuten taaskin huomaamme. Se on lähtenyt jo lapsuudessa, kun oli tarve - enemmän kuin normaaliperheessa - ymmärtää maailmaa, sitä aikuisten maailmaa. Piti jännittää koko sielu täyteen polttavaa energiaa jotta ymmärtäisi, miksi isä huutaa äidille ja miksi äiti huutaa isälle. Miksi on riitaa ja tappelua.

Lyövä osapuoli (ai niin, tämmösistä vaietaan, eikö?) (onneksi laki ei enää pakota vaikenemaan) (onneksi minulla on tarina hallussa, jos oma lapseni joskus kysyy että MIKSI se isä löi) saa osakseni sympatiat, ei vihaa. Koska olen itse kokenut millaista on maanisdepressiivisen (joka myös isäni oli  EI kai tämä HÄPÄISE isäni muistoa??) ihmisen olla luovine ideoineen "normaalin" ihmisen kanssa. Olisi outoa, jos sairauden tunnustaminen olisi HENKILÖN HÄPÄISY.  Vaikka isäni äitinikin mukaan pystyi välttämään hoitoon menemisen, vaikka sitä yritettiin (kuka yritti? sitä en tiedä). Ehkäpä vain silloin se alkoholin käyttö oli se näkyvä piirre ja oire. Muuten "henkilö" kärsi onnetonta lapsuutta.

Olen avoin nyt Helmi ry:lle, jos siellä on ihmisiä, jotka voivat avoimesti puhua näistä vaikeista asioista. Lehtipalaverissa oli myös havaittavissa kriittisyys hoitoa kohtaan. Yritän kirjahyllystä löytää Ben Furmannin kirjan Ei koskaan liian myöhästä saada onnellinen lapsuus, sillä tiedän, että minulla on näitä kirjoja kaksi ja Helmillä puolestaan on oma pikku kirjasto, josta kirjoja voi lainata.

Isäni oli onnellisin näytellessään. Meditatiivinen maalatessaan tauluja. Hyvä laulaja. Huono rikollinen, koska joutui vankilahttp://sister.vuodatus.net/uusi/artikkelian. Viisas kun ei koskaan sinne vankilaan palannut. Rajaton rikkoessaan kaikken ennakkokäsitykset elämästä.

Ajattelin muistokirjoitusta varten runon:
Näin on parasta olla

kaikki on oikein ja hyvin,

anteeksianto syvin

- MIKA WALTARI -


Grillikioskin perustanut ta-ta-ta...ei kun en minä sitä sanaa saa loppuun. Varmaan monena päivänä tulen vielä muistelemaan hänen elämäänsä, elämäntarinaa, elämänviivaa, kuten Dunderfelt siitä opettaa Elämänkaaripsykologiassaan (Njam., psykologian ja sosiologian aineopinnot tehty). Sillä se elämä oli vaikea ja hankala. Suunnittelen sitä juttua vanhemmuudesta ja mielenterveyden ongelmista (Helmiin). Eikä se ole aina sen ongelmaisen syy.


Tähän "askeleeseen" takertuisin minä:"Päädyimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi Voima voisi palauttaa mielenterveytemme". Voisiko olla noin? Haluaisin mieluusti aloittaa huutoäänestyksen, että voiko vai ei. - Jumalan huomaan - Moraalinen inventaario (tätä olen jo varsinaiseen päiväkirjaani tehnyt, kaikkea sitä mitä en tänne ole vuodattanut) - Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle - KENELLE?? Kun en ole missään ryhmässä kyennyt käymään. "Yritimme rukouksen ja meditaation avulla parantaa tietoista yhteyttämme Jumalaan", eräs askel. Koko teini-iän pidin tätä jonain vaikeana ja monimutkaisena, ehkä aika hienona aatteena. Ja nyt 42 v. näen, että tämähän on hyvin yksinkertainen ohjelma. Tämähän sopii moneen asiaan: *) alkoholistin aikuinen lapsi, *) sotkuholisti joka yrittää opetella tekemään tätä siivous-TYÖTÄ omassa kodissaan, *) OA eli overeaters anonymous, nimettömät ylensyöjät. Tämä sopii minulle paremmin kuin valvoa ja ylläpitää evankelisluterilaisia dogmeja (opinkappaleita). Jos isä ELÄMÄLLÄÄN / ELÄMÄSSÄÄN jotain jätti perinnöksi, niin tämän. En tiedä, uskoiko hän tähän loppuaikoinaan, mutta minä uskon nyt. Yksinkertaisin pintameditaatio homma on ilmeisesti vain sulkea silmänsä. silloin tulee myös tietoiseksi kehostaan - tämä on tuttua teatteriharjoituksista. Joogaamisesta en muista mitään. Isä oli aina niin RAUHALLINEN, kun tuli AA-kokouksesta. Mietteliäs. Jotain lähes mystistä siinä oli. Tämä on jopa mielenkiintoista, kun ajattelee, että AA voi olla vastakkainasettelu muihin hoitoihin - tuo "Vain Jumalan armosta", kun hoidot lähteävät tieteestä (pieni entinen proseminaarien tekijä minussa hykertelee) ja tämä lähtee siitä, että hyväksyy jonkin Korkeamman Voiman. Periaatteessa "toinen henkilö" voi olla tämä blogi. Kuitenkin on pari ihmistä, jotka minut tuntevat muualtakin.


Tähän lopuksi jatkan meemiä. En ole valitettavasti seurannut lähiaikoina kuin yhtä blogia, koska muut seuraavat blogini hiljenivät. Siksi annan nämä kysymykset kelle tahansa vastata, mutta voisitteko jättää kommentteihin osoitteen, jossa vastaukset voi nähdä.
Kiitos.

1.Haluaisikohan sitä tietää omaisensa viimeiset hetket, jopa ajatukset ennen kuolemaa, kuten eräässä scifikirjassa pystytään paljastamaan?


2,Mitä merkitystä Taiteella on maailmassa?


3. Elämäsi kurjin tilanne?


4. Mikä tekisi sinut onnelliseksi?


5. Kirjoita runo, kiitos.


6. Luettele kolme asiaa, joita ihminen missään nimessä ei saa elämänsä aikana tehdä.


7. Onko sinulla jokin salaisuus, jonka tahtoisit kertoa siten, että et koskaan paljastu, kuka olet? MIkä?


8. Jos rakastat jotakuta ihmistä, uskallatko sanoa sen hänelle?


9. Millaisten asioiden toivot elämässäsi toteutuvan ennen kuolemaasi?


10. Voiko ihminen rakastaa eläintä?


11. MInkä nimen antaisit / annoit lapsellesi?