Nyt se iski, se tietoisuus, että kun isäni kuoli, niin minäkin kuolen. Se oli n. 5 sekunnin tietoisuus asiasta, tajunta, että tämä kaikki missä roikkuu jää. Ja tulee jotain uutta ehkä. Isäni rakastettu haluaisi ottaa vielä kuvia vainajasta siunauskappaelin alakerrassa ennen hautjaisia, mutta tämä meille ei sovi. Jää parempi muisto.

Akvaarion vierellä on keraaminen, valkoinen Elefantti ja muovinen Buddha meditoimassa. Toinen Buddha on kirjahyllyssä. Kaipaan seuraa, sosiaalista kehää. Mutta kun lapsi tulee koulusta, on työ olla hänen kanssaan. Niinpä luen kirjaa. Nyt sitä kirjaa Roona saa vastauksen "koska dog on toisinpäin god, se ei tottele". Tuo voisi olla minun lauseeni, noin minäkin ajattelisin. Tuo olisi minun luovaa logiikkaani. "todellisuus ei ollut meidän, mutta epätodellisuudentajumme oli" - tämä on mielestäni hieno lause, sitä en kykenisi kirjoittamaan. "tällaisettomuuteen" - tämäkö on sana? (kai se on, jos kustannusyhtiö sen sanana kirjaan painaa)."tuollaisettomuus" tuntuu kyllä sanalta.  Tästä kirjasta tulee sellainen maku, että se voi jatkua yhtäkkiä johonkin ihan outoon ja uuteen suuntaan, että satunnainen lause, joka hidastaa juonen ymmärtämistä voikin olla se tärkeä jos juonen suunta sitten yhtäkkiä muuttuukin. Pitää vain lukea mielenkiintoisia lauseita, jotta jaksaa.

Miten voi olla kaksi sukua, joiden sukunimessä on vain yhden kirjaimen ero : toisesta on yksi kirjain poissa. Ja toisia on 13 kpl ja toisia 7 kpl?

Jos nyt jotain tahtoisi pohtia, niin KUINKA HOITOTYÖ KOHTAA HÄPEÄN. Että onko avohoidon potilas kotonaan huonoissa fiiliksissä siitäkin, että hänellä on sosiaalinen leima "potilas" ja nimenomaan "mielenterveyspotilas". Että tämä leima luo osan niitä lasiseiniä, että kyseinen henkilö ei pysty enää toimimaan, että on sairaslomalla ja kuntoutustuella, kuten minä. Että varsinainen sairaus on ongelmasta n. 70 - 80 % ja ne ennakkoluulut, joita kyseisellä henkilöllä itselläänkin on mielenterveyden ongelmia kohtaan, jos hän ennen on ollut täysin terve ja sosiaalinen leima n. 10 - 20 %. Se minulle on jäänyt epäselväksi, että kuka sen tietää ja sanoo, että mihin avopotilas pystyy. Mutta tämä uusipa hoitaja ohjasi minut sinne Helmiin.


Hauskinta mitä Äitini keksi oli, että löysimme kierrätykseen menvistä (lue: kaatopaikalle, me kierrätimme) vaatteista punaisen POP - siivous t-paidan. Heh!