Miten minä surisin, ellen kirjoittaisi? Kyse ei ole siitä, että olisin menettänyt minulle juuri tällä hetkellä tärkeän ihmisen - ja ehdin kertoa isälleni, että minua on kosittu ja aion mennä naimisiin, uudestaan. Ja uskon, että hän kuullessaan myös iloitsi tästä asiasta.

Se mitä kirjoitan on sitä mikä koskettaa minua eniten. Loppu on yleisluontoista murhetta siitä, että ihmisen elämä loppuu, että ehtiikö ihminen siinä ajassa tehdä Hyviä Asioita, itselleen Tärkeitä Asioita, itsensä takia. Mutta kyllähän kuolema saa Jumalaa ajattelemaan. Absoluuttista ja jatkuvaa, ikuista. Se tuntuu pahimmalta, että ihminen unohdetaan. Siksikin avasin sen tiedoston, koska Opettaja sanoi, että voisin hänestä kirjoittaa "Romaanin ainekset".

Isäni oli *) freelance-toimittaja, *) yrittäjä *) (harrastaja)-Taiteilija.
Minunkin täytyy muistaa, että ihmisen täytyy saada anteeksi tekemisiensä myös ihmisten silmissä. Hän oli ollut töissä myös *) mainostoimistossa. *) Opiskellut opettajaksi opettajaseminaarissa Kajaanissa yhden vuoden, josta hän lähti pois, koska se oli hänen isänsä tahto, ei hänen itsensä. *) ahtaaja.
Ja minä muistan häntä vain siitä, että hän ansaitsi rahaa myymällä laitonta viinaa kadulla. Hän keksi asioita, oli luova. Mutta kuten minä - maanisdepressiviinen, eli ei saanut asioita loppuun asti, koska tuli masennus. Ja hän lääkitsi itseään alkoholilla. Viimeiset kymmenen vuotta hän oli yhden ja saman naisen kanssa. Toimittajan ex-rouvan kanssa - ja mitä ilmeisimmin oli onnellinen tästä suhteesta.

Ja sitten se vanha ihminen menee haudan lepoon. Tuleeko sinne sitten liuta AA-tuttavia, harrastajateatteriryhmästä. Hän *) sävelsi erääseen entisen elokuvaohjaajan ohjaamaan näytelmäään musiikkia - tai auttoi säveltämään. Hän oli *) ehdolla päästä Rauni Molmbergin Tuntematon sotilas elokuvaan. Minäkin olin paikalla kun Molmberg haastatteli häntä. Hän teki hyvän roolisuorituksen erääseen TV:ssä esitettyyn näytelmään, joka kertoi Elias Lönnrotista.

Hän itki usein lapsuuttaan. Hän joi ja itki. Raivosi ja itki. Oli ja itki. Sai ideoita ja itki. Mutta miksi hän LÖI VAIMOAAN? Tämä on helpoin kysymys vastata. Itse en ole väkivaltainen, mutta kyllä Äitini osaa olla TODELLA RASITTAVA. Jos ehdottaa:"Tehdään sitä" vastaus on "Ei missään nimessä". Ei sitä osaa edes selittää. Helmi ry:ssä joku oli piirtänyt sen kuvan jossa lapsi on keskellä väkivaltaa. Miten sitten rakastumisesta mennään keskelle väkivaltaa? Ihan helposti, ihan missä vaan, ihan milloin vaan. Kyllähän te tiedätte, että elämä ei ole helppoa. Hautajaisiin vien ehkä jotain valkoisi kukkia. On hyvä, että juuri nyt ei ole mitään ristiriitaisia tunteita selvitettävänä.

Ensin on hautajaiset ja sitten minä jatkan matkaani. Löydän ehkä sen Tukaanimuistitkun, jossa on aloitettu tarina Kreisi-Issusta.

Onnekseni asun niin kaukana synnyinkaupungistani, että ihmiset eivät pääse ihmettelemään, kuinka niin kovin kovin samanlainen olen kuin isäni. Fyysisestikin saman näköinen.

Uskon, että isäni oli viimeiseen asti riidoissa erään paikallislehden entisen toimittajan kanssa. Itse menen Helmi Ry:n Helmi lehden kokoukseen tiistaina ensimmäistä kertaa. Mozbach / Amer joutuu nyt odottamaan hieman pidempään kutsukirjettä, koska ensin pitää päästä ohi hautajaisstressin, muuten olen maniassa ja Aurorassa. Äidilleni en ole hänestä vielä puhunut, mutta hoitajalleni olen, kuten varmaan kerroinkin jo. Äidilleni annan valtakirjan tehdä hautaamiseen liittyviä asioita siellä 500 km:n päässä. Crisu on tarhassa ja eskari, niin olisi todella TYHMÄÄ lähteä sinne ja jäädä jälkeen toisista.

----jatkaisin kirjoittamista vielä, mutta lähdemme emoni kanssa elokuvateatteriin katsomaan elokuvan THE BEASTS OF THE SOUTHERN WILD. En kai minä kuitenkaan niin vanha vielä itse ole, että . . . . :)