Muistotilaisuuden ruoka on tilattu kymmenelle hengelle. Huomenna soitan asiaa perunkirjoituksesta. Tänä päivänä tuli tilitiedot. Illalla sain huonosti unta, mutta aamulla olin onneksi väsynyt. Lapsi piti hakea aikaisemmin hoidosta, mutta onneksi hän nyt vähän aikaa tekee juttuja yksin, leikkii. Valitsinpa minäkin kirjan kun luin sitä kesken jäänyttä kirjaa "Animaattori", venäkäistä scifiä. Että kuolleen viime hetkistä voitaisiin tehdä animaatio. Ulkona on puissa kaunis lumivaippa. Saan itselleni isästä teatteriharjoituksissa otetun komean kuvan, jossa hän kädet ojossa taivasta kohden odottaa kuin korkeampaa euforiaa ja ilmestystä - kuva on otettu teatteriharjoituksissa. Kerran maakuntalehden teatteriarvostelussa hänet vedettiin esiin vaikka hän oli pienessä sivuroolissa vailla repliikkejä, ehkä n. 5 min lavalla.

Se kai merkitsee millaista arkea kukin elää. Isäni asunnosta löytyi lattialta maalijälkiä, hän oli maalannut tauluja vielä senkin jälkeen kun halvaantui. Niitä kovalevytauluja oli silloinkin kun minä olin aivan pieni lapsi. Itse en osaa piirtää kuin tikku-ukon.

Nyt nuo eilisillan kirjan makaavat rauhassa (t)yöpöydällä (=tuoli). Keittiössä on Kylliäisen "Kaikki pääsevät taivaaseen" - kirja omana, joka herätti kohua aikanaan. Lapsi saa hepulikohtauksia. Hautajaisten ja perunkirjoitusten jälkeen voi taas rauhoittua. Kaikki on tehty. Pään täyttää mielikuva siitä hautausmaasta. Kesällä varmaan ensimmäiset kukat meiltä, valkoiset. Voi ei, tuntuu pahemmalta ajatella suljettua hautaa. Se on niin lopullinen. Vähän niinkuin, että tämä elämä, se oli tässä. Että sen jälkeen voi olla jotain, mutta mitään ei voi väittää todeksi siitä. Ehkä helpoin ajatus on, että se on kuin uni, syvä tiedoton uni. Kiitos vain luoja kun loit meidät niin monimutkaisiksi. Ilman sinua tämä ei olisi mahdollista.

** pään tyhjennystä