Kello lähestyy klo 23, lapsi nukkuu, minä valvon. Tajusin keskusteltuani erään AA-laisen kanssa puhelimessa, että oman itsensä tutkaileminen merkitsee myös sitä, että löytää esim. heikkoutensa ja vajavaisuutensa. Uskon, että äitini al-anon retki on kuitenkin jäänyt vajaaksi. Sieltäpä saattaa sitten joskus, kun hän kuolee sitä AA-kirjallisuutta (vanhaa) löytyä. Uskon, että tämä on se oikea tie minulle vaikka entinen hoitaja varoitteli, että ei.

Akvaarioprojektin jälkeen minulla on vuorossa sängyn suuren suuren lakanan ompelu. Eläinkauppa on vaaralline paikka kuusivuotiaan äidille. Nyt hän tahtoo sieltä seitsenvuotislahjaksi kerbiilin tai kääpiöhamsterin. Ja minä kun en ole vielä akvaariostakaan ensimmäisiä vesiä vaihtanut. Kyllähän minustakin olisi kiva, jos meillä olisi eläin talossa, mutta minne sen viemme, kun käymme Pohjois-Karjalassa (1 krt / v.:ssa, kesällä)?Ja kun lapsirassu voi menettää milenkiintonsa eläintä kohtaan jo viikossa, kun ei se kovin hauska ole. Kaloja voi sentään tutkia. Kalantutkija tämä 6 v nimittäin jo aikoi olla.

Uni saisi jo tulla. Suljen tietokoneen. Jos se tulee. Nukahdan. Öitä. Ehkä huomenna, kun emme mene minnekään, katsomme lapseni kanssa yhdessä kuinka ihanan kauniita kirjaimet ovat. Ja sitten voimme netistä katsoa millaista kirjoitusta muualla on. 

Jumala loi - Jumala voi - Jumala soi / elämän.
Humala soi, hymyt, ivat, katkeruudet. Uudet.

(joskus sitä lukiessaan tekstin voi miltei tuntea sanojen ja lauseiden puherytmin). Meillä oli Kalevala draamassa EURYTMIAA, liikepuhetta, näin sen ymmärsin. Tämän ikäisenä sitä voisi olla kiinnostunut myös siitä. Että mitä ja miksi, vaikka juuri sen maailmankatsomuksen syytekijät eivät ole omani. Kaikkea voi tutkia. (....minähän voisin kirjoittaa siihen "romaaniini" (Kreisi-Issu etc.) pätkän tuollaisen näytelmän tekemisestä. SE olisi mukavaa muistikuvien uudelleen viritelmää.

Minusta on joskus kiva lähteä muokkaamaan uudelleen vanhoja kuluneita lauluja, suomalaisia kun ne tulevat mieleen. Esim. "avaa sydämesi mulle" "Avaan sydämesi sulle" - samalla sävelellä. Makaan taivaassa, se on sänkyni nimi enkä mene mielenterveysforumille. Mielenterveys tässä repeilee, kun tekisi mieli vaihtaa verhotkin. Ihana sana "keneksi?" ja sitten JO IKENEKSI - JOI KENEKSI. Ok, juonen teetä. Minua stressaa se ilmoituksen muistokirjoitus ja siksi en saa unta. Olen laatinut yhden ja se ei kelpaa. Kuinka huono kirjailija / toimittaja olisinkaan, kun en tällaista kestä. Onko koko loppuelämä tätä itsensä tutkiskelua? Akvaario solisee, jään tähän rauhaan.