Facebook-ystäväni facebook-ystävä on Atte Blom (näköjään :))

Että minä pelkäsin, että siellä kotikylässä tulee kaupassa vastaan mieshenkilö, jolle lähetin tekstiviestejä (hänhän jossain vaiheessa kertoi DIGGAAVANSA minua kun olin huomattavasti nuorempi kuin nyt olen ja läheti myös mukaani hautausmaalle, että sain otettua valokuvat TAIK:n elokuvalaitosta varten) - että hän tulee vastaan ja on erittäin kiusallinen tilanne, että mitä hän sanoo äidilleni, joka TUSKIN tästä miehestä pitää. Mutta jos vastassa on tämä mies ja Amer, niin äitikin kääntyy rikostoimittajan puoleen. Tämä kotikylän mies, sanokaamme häntä metsuriksi, vaikka sitä hän ei ole sanoi puhelimessa että olen parempaa seuraa kuin joku mustasukkainen nainen. Helsingin rautatieasemalta junaa odotellassa yritin soittaa äidilleni ja se menikin tälle metsurille. Sanoi, että hänelle voi soittaa ja minä että kun on vain viulu (hänen sisarensa soittaa myös viulua, kävimme samalla opettajalla). Että olen iloinen ettei mennyt toistepäin, ettei metsurille tarkoitettu viesti mennyt äidille. Kääk!

Kävin tänään Helmi ry:ssä ostamassa 5 € lipun. Jäin väärällä pysäkillä pois ja löysin OAJ:n talon ja Pasilan kirjaston. Kyllikinporttia en unohda, sillä olen esittänyt Kyllikkiä Ruunar ja Kyllikki näytelmässä kun opiskelin mielenterveydenhoitajaksi. Isäni ja äitinikin näkivät sen esityksen, he tulivat Saloon asti sitä katsomaan. Nyt odotan vain, että paikallislehti tulee minulle, niitä tulee 10 kpl.

Taistelukala tuntuu viihtyvän hyvin akvaariossa. Minä rentoudun viikonloppuna Reginaa lukien (2,90 € ja kannessa Sofi Oksanen) ja kauhua katsellen : Sweaney Todd ja Jekyll ja Hyde elokuvat ja Frankenstein kansallisteatterissa. Eläimemme ovat olleet koko päivän yksin kotona kun minä olin "kylän pinnassa" eli "kaupungilla". Tekisi mieleni lähettää tekstiviesti oman kotikylän paikallislehteen, että heillä on ihan väärä käsitys helsinkiläisistä. Olen kohdannut aitoa välittämistä ja tunnen naapurini, joten ei saa jauhaa paskaa kaupunkilaisista. Siellä maalla vain kerrotaan juoruja toisista ja siinä se on. Siellä minä olisin vain grillinpitäjän tytär ja elämässään epäonnistunut: pistihän paikallislehti minusta kertoneeseen juttuun, että SISTER-SOLANAN TIE VIE TEATTERIIN. Ja viekö? Ei (ole) vie (nyt). Eikä kukaan enää muista maakuntalehteen minusta kirjoitettua juttua (siihen ei tullut valokuvaa). Ja mitä tein minä kun minusta oli kirjoitettu lehtijutut? Menin avoimeen opiskelemaan VIESTINTÄÄ, mutta väärään kansanopistoon, olisi pitänyt jäädä sen kotikylän kansanopistoon. Mutta kun oli halu itsenäistyä vanhemmista niin menin kauas. Jos olisin jäänyt siihen kaupunkiin, voisin jotain juttuja jonnekin tarjotakin, eikö niin? Nyt en voi, viestinnän appro ei koskaan valmistunut.

Akvaariossa on eläimen (ehkä vuohen) pääkallon tapainen korista. Sen "metsurin" talon pylväässä oli myös jonkun eläimen kallo. Siinä kaupungissahan ainoa paikka johon saatoin mennä oli pubi, jonne menin juomaan kahvia ja vettä. Eikä Temosen rouva (Apulanta) hyväksy facebooktoverikseen, vaikka oli oppilaani, kun oli n. 14 v. Niin paljon sitä maalla välitetään. Mutta nyt minulla on taistelukala ja Crisu, joten ei sytä huoleen.