Oikeastaan ei pitäisi mistään innostua niin paljoa mikä ei tuo mukanaan rahaa, eikö niin? Sen mukaanhan täällä hyöritään ja pyöritään. Mutta uskallan ottaa Julia Cameronin kirjan "Tie luovuuteen - hengellinen polku syvempään luovuuteen" ja referoidaan sieltä ajatus, että luovuus on pyrkimystä suhteeseen Jumalan kanssa. Ja tämän ajatuksenhan minä ostan, vaikka jossain vaiheessa epäilin, kun kädessäni oli oikea opaskirja noihin harjoituksiin.

Tästähän nousisi jo seuraava graduaihe : Jumalasuhde jonkun taiteilijan tuotannossa (..mitä niitä suomalaisia nyt onkaan...) *) ai niitä on tehty? Ja useita? (onneksi olen opiskelijaluuseri).

Referoin Cameronia lisää : luovuus on hengellinen kokemus (s.21). Kun avaudumme luovuudella, Jumala voi vaikutta elämässämme. Luovuutemme on meidän lahjalmme Jumalalle.

Tämähän on kuin joku uusi salaseura eikö vain? Ja kun minä luen tällaista tekstiä, minua ei enää harmita, että minusta ei tullut pappia. Tämä saattaa sittenkin olla parempi tie. Vahinko vain, että minun tielläni on kitkakohtia, jotka aiheutuvat kyllä lapsuudesta, eli tämä sairaus.

Outoa, mutta minä alan hyväksyä itseni ihmisenä paremmin ja elämäni sellaisena kuin se nyt on. Että minullakin on oikeus olla. Olemassa. Ei paha kirja. Mutta kolme sivua aamuisin heti herättyäni - onnistuuko se? ainakaan en voi tehdä sitä maitokahvin kera, koska thyroxin lääke (kilpirauhanen) ei sitä kestä.

"Luova mieli leikkii rakastamiensa kohteiden kanssa"
- C.G.Jung-
(edelleen Cameronin kirjasta.) ---- ja lisää: *) magia on eräs taiteen perustekijöistä, *) aivotutkijoiden mukaan PESEYTYMINEN on taiteellisen aivopuoliskon toiminta.