Aloitin lukemaan Pirjo Hassisen POPULA - kirjaa ja kävin katsomassa Frankenstein teatteriesityksen Kansallisteatterissa. Hirviö oli aluksi fyysisesti lähes kekseliäs. Näyttelijät olivat niin varmoja kuin vain ammattinäyttelijät ovat. Kohtaukset olisivat voineet hengittää enemmän ja harrastajat pistävät rooleihin enemmän omaa itseään. Hirviöstä tuli paha, kun Victor Frankenstein oli hänet hylännyt. Hän surmasi sokean miehen, joka oli hänen hyväntekijänsä, kun miehen näkevä poika ja hänen vaimonsa pelkäsivät hirviötä ja halusivat sen pois talostaan. Mies oli antanut hirviölle älyn ja sivistyksen. Lisäksi hirviö surmasi Frankensteinin vaimon, koska Frankensteinkin oli pettänyt antamansa sanan, että antaa hirviölleen morsiamen. Kaikki oli valmista, mutta eloa naiseen ei tullut. Frankensteinin vaimo oli valmis antamaan ihan rakkautta hirviölle, mutta kosto oli makeami lääke haavoihin. Ilmeisesti sama tarina kuin kirjassa, en ole varma, on niin monta vuotta kun olen sen lukenut. Lavalla nähtiin niin paljon elävää tulta, että ihmettelin, ettei tulipalo syttynyt tai eikö palomääräykset estä sellaista. Palavia tulitikkuja, kynttilöitä etc.

Ostin itselleni uuden päiväkirjan, kun entinen on kadonnut. Arvostan itseäni sen verran, että ostin kauniin päiväkirjan, jossa on molemmissa kansissa kissa ja kultapohja.