Minulla on teoria. Otetaan skitsofreenikko. Sellainen kuin ystäväni tai toisen ystäväni avomies on. Sellainen, jollaisia näin kun olin ensimmäistä kertaa mielisairaalassa, valkoinen hoitajanasu päällä ja harjoittelijana opintotukikeskukseen ilmoitettu mielenterveydenhoitajaopiskelija. Jos joku ei pidä tällaisesta ihmisestä hän vaistoaa sen ja kääntää sen "sairaassa mielessään" niin, että näkee tai kuulee harhoja joissa jokin vihaa häntä. Tämä on kaunokirjallinen totuus. Tämmöisestä voi kertoa näin ja yrittää vaikuttaa ihmisten asenteisiin, mutta tieteelliseksi totuudeksi siitä tuskin on. Kaunokirjallisuushan ei ole totta ainakaan kahdella tasolla : tapahtumat eivät ole faktoja, tapahtuneitä + väitteet maailmasta (kuten edellä esitetty) eivät ole totta. Mutta ne saavat meidät ajattelemaan maailmasta toisin. Ainkain sen takia minä mm. luen kaunokirjallisuutta, enkä vain sen vuoksi, että "viithtyisin".

Eilen aamulla unohdin ottaa aamulääkkeeni. Tulos: illalla mieleni oli ylivireä, kirkas ja ajatukset harhailivat. Se ei ole epämiellyttävä tunne, mutta tuo mukanaan mielialamuutoksia jotka eivät ole minulle eivätkä kenellekään muulle mukavia. Vanhat asiat kalvavat silloin, kärsityt vääryydet, ohjaavat toimintaa väärään suuntaan. Uskon, että se meditaatio auttaa tässä. MIelentervedenhoitotopuolella sille on annettu oma nimi MINDFULLNESS. :) siitä oli juttu Helmi lehdessä. http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/mindfulness-mita-se on myös artikkeli.

Banaanipuu näyttäisi kasvaneen. Kerbera ei ole kuollut. Palmusysteemi ei kärsinyt kovin, vaikka naapurin lapsi puoli vuotta sitten leikkasi sitä Olemme kasvattaneet sitruunoita, ne tarvitsevat lannoitteen. Pistän sitä banaanillekin. Kaupunigin vuokra-asunnot ovat likaisia ulkopuoleltakin. Niin, ketähän siellä asuu? Itä-Helsingissä kuin jossain avaruusaluksessa kirjoitan lokikirjaa  elämästäni. Salaisuuksia täynnä oleva loki on käsinkirjoitettu ja kutsun sitä päiväkirjaksi. Meidän rapussa asuu kai 10 ihmistä. Crisu on leikkinyt kolmen perheen lasten kanssa. Olen jutellut viiden perheen kanssa. Nähnyt melkein kaikki. Ja omassa kotikaupungissa tunnen vähemmän ihmisiä kuin täällä Helsingissä. En siis aio muuttaa minnekään täältä. Ja kohta, tänään, olemme menossa ATENEUMIIN katselemaan tauluja. Kaipa siellä kuviakin saa ottaa? :)