Kovin suomalaiseksihan minä en lastani kasvata, kun yhdessä osoitamme inhoa alakerran pubin terassilla tupakoivia ihmisiä ja heidän humalatilaansa kohtaan. Täällä Suomessa Humala on jokaisen yksityisasia ja kohtuukäyttäjiä ei saa missään nimessä leimata alkoholisteiksi (vaikka he omalla käyttäytymisellään ovat ylläpitämässä niitä normeja, että se humala on siis ihan sallittu juttu). Sen "sallitun jutun" takia minä kärsin lapsuudessani.

Luovan kirjoittamisen ryhmässä meni hyvin. Tunsin itseni jälleen osaavaksi ja hyväksi. Aion jopa jatkaa aloittamaani aihetta, jonka syntysana oli "eroottinen". Mitä jos huomenna jatkan lukemaan Regina lehteä kun tämän viikon kompastuskivet on tallottu tämän ja eilisen päivän aikana pois. Kirjoitin muuten kuulema aiheesta kauniisti, vaikka käytin siellä ilmaisua "vitun vetovoima", yhdistin korkeakirjallisuutta ja Reginamaista yhteen hienosti, käytin kauniita sanoja, näin minulle kerrottiin. Ja helppo se tarina oli kirjoittaakin. Kirjoitan palapelimäisesti. Alussa minulla ei ole mitään käsitystä mitä tapahtuu, on vain se alkuasetelma ja sitten alkaa syntyä. Tarkastelen tekstiä kuin taiteilija maalausta, että mitä tämä muistuttaa, mitä tälle voi tehdä, tuleeko tästä mieleen jotain (uutta). Ja sitten hion palasia. Osin se on kuin katsoisi aihetta elokuvamaisena episodeina. Ja uskon, että pystyn "erotiikasta" + feminismistä kirjoittamaan PAREMMIN kuin Gustafsson Huorasadussa. Voi ei, olenko nyt löytänyt oman aiheeni? Ainakin aion pistää tietokoneelle + muistitikulle pystyyn uuden kansion ROMAANIt. KUN VAIN OLISI AIKAA ENEMMÄN KIRJOITTAA!