Katselin Nicolas Cagen elokuvaa Knowing - Tieto, jossa lopussa tapahtuu maailmanloppu. Elokuva tuli tv:stä joku aika sitten, katsoin sen Soneran viihdepaketin tallenteelta tänään vapunaattona, kun ei ollut niitä ruokatreffejä. No, lopun tapahtumien aikaan - kun elokuvassa 2 lasta viedään toiselle planeetalle "aloittamaan kaiken alusta" mietin, miten ei voisi Jeesuskin palata takaisin "jostain" - ja ajattelin, olenhan minäkin von Däniken kirjoja teininä lukenut, että ihan yhtä todennäköistä kun on elämää toisilla planeetoilla on olemassa myös Jumala. Ja niinpä jopa Ilmestyskirjaan kirjoitetut asiat alkoivat tuntua loogisilta ja mahdollisilta. Joskaan en ikipäivinä USKALTAISI sanoa, että tämä tapahtuma merkitsi sitä ja tämä tapahtuma merkitsi tätä. Mutta tässä mielessä pesunkestävä kristitty joka tosiaan kohtasi "totuuden" ihan populaarileffaa katsoessa. Olikohan tuon elokuvan opetus sitten, että pahan maailman piti tuhoutu ja kaksi turmeltumatonta sielua pääsi "paratiisiin"? Nimittäin, entä kaikki maapallon tieto, mihin se jäi? Ei ainakaan noille kahdelle lapselle. Muuten elokuva oli kyllä hyvin tehty, tykkäsin. Tykkäsin edellisestäkin leffasta, joten voinen pitää Nicolas Cagea hyvän laadun merkkinä.

Kun meidän taloudessa on osallisena lastensuojelu (esim. sen takia, että Crisu ei jää heitteille sairaalajaksojen aikana), kotipalvelun lähihoitajatar, psykiatrian poliklinikan psykiatrinen sairaanhoitaja ja lääkäri niin sellainenkaan asia kuin seurustelun / poikaystävän esittely ei ole helppoa. Entäs rakastumisen huuma? Normaali ihminen saa olla rakkaus(hypo)maniassa, mutta minun pitää siihenkin saada lisää lääkettä. Tiedättehän, se kohta kun teette suunnitelmia - minulle ne suunnitelmat voivat olla oire sairaudesta. Ja hyvä näin, ajattelen ja mietin MINDFULLNESS ohjeita: 1) Hengitys, 2) vain tämä hetki, ei mennyttä, ei tulevaa. Ja hetkien helvetillisyys on poissa. Osa näistä rajoituksista on tehty vain minun oman etuni vuoksi. Ja pahimmat kuohut kirjoitan joko päiväkirjaan tai päiväsivuihin, jotka ovat eri asia kuin päiväkirja ja sukua Cameronin aamusivuille. Mutta kun minä EN VOI kirjoittaa joutavuuksia, sehän on ajan hukkaa?