Pistin eilisen kirjoitelmani myös Rihamaston blogiini. Sinne se häviää, yhtä tylsä kuin kaikki muutkin joita sinne menee. Ja kun teksti tuntuu tylsältä, tekee mieli syöttää sinne lisää tavaraa. Lisää tunnelmaa, uusi juonenkäänne, jonkin luonteenpiirten korostus. Kuin kokoaisi ja värittäisi yhtä aikaa palapeliä (tiedättehän, ne Tigerin palapelit, joita voi maalata). Posti on tullut, Aku Ankka -lehti, olen keittänyt kahvia - halvinta mahdollista, mutta hyvää kun pistän siihen maitoa, kokeilen miltä tuntuu hengittää, kun on lihava ihminen, nyt tosin laihtunut vähän. Ja kalat ovat jumalaisen kauniita. Kuuntelen Anssi Kelaa. En tiedä, onko biisin "Levoton tyttö" tyttö hullu, vai onko maailmassa noita omituisia asioita joista tyttö puhuu. Luen hieman Reginaa ja sitten Kirkkoa ja Kaupunkia. Oikeastaan minua ei kiinnosta rakkaus vaan se, millainen psyykkinen prosessi se voi ihmiselle olla. Onhan tuolla kirjahyllyssä sosiologinen kirja rakaudesta, että se on kahden ihmisen ryhmäilmiö.

 

Mutta se gradu? Milloin?