Minä TOIVOISIN, että joskus illalla Crisun nukahdettua saisin tehdä jotain omaa - katsoa televisiota, lukea kirjaa, tehdä vaikka käsityötä sen 30 min - 45 min (jotkuthan puuhailevat useita tuntia). Mutta ei. Olen sitoutunut itseni hoitamiseen niin, että menen itsekin heti sitten nukkumaan. Mutta se VAPAUS! Se jää päivästä puuttumaan. Toki Crisu on 5 pv / vko päiväkodissa ja eskarissa, mutta päivällä kuuluu tehdä erilaisia asioita kuin illalla. Ja muuten samaan hengenvetoon kun tästä valitan, niin tiedostan kuinka mahdollisimman vähän täydellinen äiti olen. Että kuitenkin teen niitä omia hommia, vaikka varastan ajan sieltä ja täältä. Mutta se lepohetki hyvin (tai huonosti) onnistuneen päivän jälkeen. ** Äitiyteen on nyt tulossa pieni muutos. Teen siis jutun mielenterveyskuntoutujien lehteen ja sen aihe on VANHEMMUUS JA MIELENTERVEYSONGELMA ja jotain tuonkaltaista. Vanhemmuuteen kuuluu lapsi. Aina. Fyysinen ponnistelu on tehty jo (ja se oli helppo, kiitos ilokaasun) nyt on edessä suuret psyykkiset ponnistukset, että tuon uuden olennon saa aikuiseksi. Aion "Haastatella" lastani juttua varten. Idea vaan tuli, enkä tiedä edes, että kirjoitanko sitä siihen lehteen tulevaa jutta varten. Minun täytyy löytää oikeat käsitteet ja kertoa ja kysyä samalla kertaa. Tämä yhtälö tuntuu ihan älyttömältä, mutta kuitenkin oikealta teolta tehdä juuri nyt.

Olen ÄITI, jolla on lapsi, akvaario ja televisio - jossa Soneran viihdepaketti, siis lähes rajoittamaton mahdollisuus katsoa tv-ohjelmia, milloin vain tahdon. Olen huono kotitalousihminen, joka psykologian sivuaineopinnoissa suoritin mm. jotain terapeuttisen keskustelun juttuja. Jolla ainakin mainittiin SIELUNHOITO teologian sivuaineopinnoissa. Olen IHMINEN, joka rakastaa kirjoja ja kirjallisuutta, mutta arvostaa enemmän kirjailijoita. NAINEN, joka ei enää näe lukea ilman silmälaseja (olen kai tottunut niihin niin hyvin, että ilman on vain sumua). Sisälläni asuu vielä NUORI TYTTÖ joka kävi öisin uimassa töiden jälkeen - ja se on yksi parhaita muistoja nuoruudesta. TEINI-IKÄINEN, joka käytti paljonkin alkoholia ja pelkäsi, että tuleeko hänestä alkoholista, kuten isästään. Ja NYT minä rakastan LUONNON KAUNEUTTA kun katson tuota akvaariotani. Sitähän minä siis voin kutsua ystäviäni katsomaan, kun uskallan avata kotini oven. Nyt ei edes hävetä, että nuo kiilakyljet ovat niin halpoja ja helppoja, kun ne kuitenkin silmieni todistuksen mukaan ovat kauniita.

Mitä minä kirjoitan?
- Helmi artikkelia (opin koko ajan uutta, oivallan koko yhdistyksestä, kun luen niitä jo ilmestyneitä lehtiä).
- päiväkirjaa, joissa on karu paljas syntinen minäni
- aamusivua Julia Cameronin malliin
- muistikirjaan
- novelleille on oma kansio, romaanille myös, runojakin
- otan "valokuvia" evernote ohjelmaan ja se toimii joko puhelimella tai tietokoneella - kirjoitan näkemäni kuin joku ottaa kuvan
 

Yritän muuttaa heräämisrytmini enemmän aamuun. Menemme nukkumaan n. klo 20.30 - 22 eikä kai minun ole tarkoitus joka yö n. 12 h nukkua - miten voi nukkua niin paljon? LÄÄKKEET, joista en voi kieltäytyä. Olen pakkohoidossa jos sitä yritän - eikä se mielessäni olekaan. Minun mielestäni oma sairastuminen tekee ihmisen nöyräksi: Anteeksi etten ole kuin te. Toisaalta voi olla, että mieleni pystyy pyrähdyksiin, joihin jotkut kokeilevat huumeita. Äkillisiä assosiaatioita, äh: en minä tiedä, kun en ole huumeita koskaan kokeillut. Nähnyt vain niiden aiheuttamia raunioita hoitolaitoksessa.

Televisiossa pyörii entisen oppilaani ruokaohjelma.