Lapsella oli kouluuntutustumispäivä tänään. Ja oli se äidilläkin. Koulu ilmoittaa olevansa:"monimuotoinen, intrakulttuurinen koulu, jossa painottuvat kulttuuri- ja kielitietoisuus. Koulu on Ulkoministeriön kummikoulu. Kehittämishankkeissa vahvistetaan lasten suomen kielen taitoa sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Kasvatamme globaaleja, kaksi(moni)kielisiä ja kulttuuritietoisia maailmankansalaisia." Kuulostaa siis hyvältä, että "ongelmaa" (äidinkieli ei kaikilla suomi ---> vaikeuksia oppia?) lähestytty niin, että ongelmasta tuleekin rikkaus, kuten sen kuuluu olla. Mutta meillähän on ihan suomalainen perhe, eikö niin? Lapsi vain on tummihipiäinen, mikä kauhistuttaa perussuomalaisia, eikö niin? Ehkä minunkin pitiäisi pitää rikkautena se, että minua kiinnostavat enemmän ulkomaalaiset miehet kuin suomalaiset. Tosin : toissaviikolla pistin profiilin paikkaan, joka mainoksessaan lupasi antaa tarjolle KRISTITTYJÄ SINKKUJA. Ja mitä - siitä olisi pitänyt maksaa 49 € 1 kk tai 3 x 39 € - 3 kk, ei todellakaan minun budjettini mukainen summa. Ja koska tätä ei oltu mainoksessa kerrottu, niin sähköpostiini tulvahtelee tieto, että se-ja-se mies on ottanut yhteyttä profiiliini, mutta en saa koskaan nähdä mitä he ovat kirjoittaneet. Ne sinkut kristityt. Ne miehet.

Lapsi sai tänään myöskin puhelimeen SIM-kortin :) Odotamme levollisina ja innolla alkavaa syksyä. Kumpikohan niitä läksyjä lukee innokkaammin, minä vai lapsi? Pohjaton tiedonjanoni monimutkaistaa kuvion. Ja opettaja opintojen jälkeen haluaisin olla luokkahuoneessa ja käytävällä tekemässä ainakin havaintoja, jos en opettamassa.