Olin eilen ystäväni kanssa Järvenpäässä ja Keravalla kirpputoreilla. Sitten mentiin kiinalaiseen syömään ja siitä jatkettiin vielä keffaan. Kotimatka sujui rauhallisesti. Kun oltiin Järvenpäässä, huomasin kirppiksen kahvilassa, että puhelimeeni oli tullut viesti. "Poikaystävän" kaveri pisti viestin, että "poikaystävä", Amita, ei pysty soittamaan, koska hänellä ei ole saldoa. Niinpä soitin hänelle. Eilinen päivä oli buukattu täyteen, joten en tavannut häntä vielä uudelleen. Mummo tulee tänään ja on n. 1,5 vkoa, joten en voi häntä kotiinikaan kutsua nyt. Mutta torstaina olen menossa ilmaiseen Poetry Jam Connectioniin, joten ehdotin, että jo Amita tulisi sinne. Jään odottamaan tuleeko hän, mutta jos tulee mukaani, ovat ne ihan oikeat treffit sitten. Tällä kertaa tämä mies ei odota, että vaimo kääntyy muslimiksi.

Pienistä meditaatioharjoituksista on ollut se hyöty, että olen todella oppimassa, että keskityn vain yhteen hetkeen. Ei kimmoa viha tai kiukku heti, jos ajattelee tulevaisuutta, jossa on odotettavissa huolia (esim. miten kertoa lastensuojelulle, että seurustelen ja miten he reagoivat siihen. Riittääkö, jos sanon, että minulla on "miesystävä") tai huoli, että tulevaisuus ei mene kuten tahtoisin. Ei, minä vain "päästän irti" ja ajattelen, että on vain nykyhetki, kuten ohje kuuluu.