Kävin eilen pelastamassa ystäväni kotiin kauneusleikkauksesta (esteettistä kirurgiaa). Kallis leikkaus oli tietenkin jo tehty.  Silmät olivat vääntyneet jo aavistuksen verran japanilaiseen asentoon, mutta muuten jäljet olivat tiukkojen teippausten alla. Itse en menisi mihinkään leikkaukseen, vaikka vanheneminen alkaa auttamattomasti näkyä jo kasvoista. Mutta ystäväni saa käyttää rahansa mihin tahanasa. Tosin, taitaa olla niin, että tämä leikkaus jää viimeiseksi.

Aloin lukemaan Chris Cleaven kirjaa POIKANI ÄÄNI. Miehensä ja poikansa terroristi-iskussa menettäneen fiktiivisen kotiäidin fiktiivinen piiiiiiiitkä kirje Osama bin Ladenille. Mukaansatempaava kirja, ei voi muuta sanoa.