Huomasin, kun ajattelin asiaa, että en olekaan avioerostani niin "helpolla" selvinnyt kuin olin ajatellut. Ikävä entistä ei ole. Entinen kävi maksamassa kotonani osan 400 € sakosta, jonka oikeus hänet tuomitsi minulle maksamaan ja kerroin hänen pojalleen, joka oli puhelimessa suomeksi, että isällä haisee jalat nyt ihan hirveästi. Meni vähän aikaa ja suomea näennnäisesti taitamaton aviomieheni kysyi, että ai haiseeko hänellä jalat. Oli ymmärtänyt. Ikävä ei siis ole, mutta kahden vuoden takainen "elämänkokemus" (=pahoinpitely) saa minut epäilemään, että kenet uskaltaa mahdollisesti tarjolla olevista kumppaneista itselleen ottaa ettei käy toista kertaa samalla tavalla. Tässä on nyt meneillään ehkä joku paha ympyrä, jonka tiedostamisen toivon vaikuttavan asiaan voimallisesti. Jos mies on näennäisesti hyvä niin on mahdollista, että sisäistän sen "pahan" osan tai roolin, sen jota entinen aviomies tyrkytty ("lazy, crazy, dirty") ja jota en silloin sisäistänyt, mutta jos toisenkin kerran käy niin, niin silloinhan se pitää paikkansa. Miten siis nähdä miehestä se, miten heidät on tehty?
(vastaukseni on, että pitää kirjoittaa ja kirjoittamalla tutkia maailmaa, omia kokemuksia, todellisuutta) toinen vaihtoehto on, että pitää kyllästymiseen asti keskustella toisen kanssa. Keskustelu on jotain taitavaa esiintymistä, johon meillä suomalaisilla on (vai eikö?) heikot eväät. Toisaalta, suomalainen sisupussi keskustelee vaikka itse pirun kanssa, jos on pakko. Keskustelu ilmiötä olisi mielenkiintoista tutkia. Kerätä jumalaton aineisto eri keskusteluja ja sitten analysoida niitä. (Paitsi että tätä on tehty jo tiedekunnissa A ja Ö).