27.7.2013 olisi erään teatteriryhmän kokoontuminen. Sellaisen, johon kuuluin kun opiskelin mielenterveydenhoitajalinjalla ja oli pelkkänä etäisenä pikku peikkona ajatus, että itsekin olisi mieleltään sairas. Tahtoisin mennä kovin, koska siellä on henkilö, johon rakastuin nuorena opiskelijana. Se ei ole entinen poikaystäväni, joka ohjasi ryhmää. Voi kuitenkin olla, että on paremme etten mene, koska se voi nostattaa päälle manian. Mieshän on minua 22 vuotta vanhempi. Mutta koskaan en ole rakastanut kuten silloin. Siksi olisi mukava nähdä. Oikeasti aikuisena. Mutta pohtia etukäteen, että miten tapaaminen sujuu ja sitten tavata ja huomata että ei merkitse toiselle mitään - ei yhtään mitään? Varsinkaan kun tällaisen jälkeen ei enää olekaan mahdollista ns. vetää pää täyteen eli kännit, mitä en suosittele toimintatavaksi kenellekään, mutta kysyn vain, että olisiko mahdollista, että minunkin kaksisuuntaisuuteni jäisi alkoholin varjoon, jos sitä käyttäisin. Juuri noin, että pää täyteen kun joku asia on stressannut . . . Isäni maanisdepressiivisyyttä ei nimittäin koskaan hoidettu, koska hän oli alkoholisti, näin sen ole ymmärtänyt. Mutta mieluummin elän näin kuin noin. Kuinka moni suomalainen sitten käyttää alkoholia stressinhallintaan?

Mutta ei! On parempi etten mene sinne Irkkuiltaan ja meditoin, jos Korkeammat Voimat haluatvat, että me vielä tässä elämässä tapaamme. Se nyt vain oli niin ihmeellinen suudelma, että minä menin sekaisin siitä . . . tai sanotaan sitten se totuus tasiasta : se oli ensimmäinen kerta kun kaksisuuntaisuuteni tuli esiin tavalla, jonka ympäristö huomasi, mutta joka minulta itseltäni jäi ymmärtämättä - ennen kuin kului 15 vuotta siitä. Aika vähän aikaa siis kuitenkin.

Ostin MEDITOINTI suitsukkeita Tähti kaupasta ja poltan niitä nyt yksin. Siivoilin vähän ja tällä kertaa sen vuoksi, jos joku ystävä joskus tulisi kotiini eikä sen vuoksi, että "kodinhoitaja" (=lähihoitaja) tsekkailee, jos on aika mennä mielisairaalaan. Eikö SIIVOUS-hetki (*) voi olla juuri haaveilun, läheisyyden ja lämmön hetkien odotusta eikä tuo hirveä peikko, että kun et osaa hoitaa näitä olet hullut. Tämä muuten toistuu sekä entisen aviomiehen reaktioissa SEKÄ lähihoitajan asenteessa työhönsä täällä. No, mutta lähihoitaja tuskin enää käy kun ei tarvitse Crisua enää "vahtia". Mitä 1v? 2v?.

(*) siivous = usein toistuva teema täällä

Minä yksinkertaisesti narraan itseni siivoamaan täällä siten, että ajattelen:"JOSPA HÄN JOSKUS KÄVISI TÄÄLLÄ" - minun mielestäni se on ihan oivallista itsepetosta. Olenhan kirjoittanut hänestä runon erääseen kirjaan : Tarja Okkonen : Kanssajuhlijat novelli "YKSINÄINEN SUSI"

Joten, mitä minä tein? MInä soitin autonasentajamiehe-he-he-helle synnyinkylääni. Näinhän se oli, että "LÖYHKÄÄ JA LUTEITA, MUT AINA UUSII KUTEITA". Otin tänään ketipinor 100 mg ajallaan, koska tässä on nyt vähän yksinpuhumista ja hihittämistä mukana, ihan tuon Culainin koirien takia. Aha, Jumala.

 

Katse kirjahyllyyn ja AHA: siellä on Reetta Niemisen kirja "VOIMAA UNEKSIA, VOIMAA ELÄÄ". Kertoo Raninin TEATTERI-suvun vaiheita 1918 - 1988 (Weilin+Göös). Ja täällä mennään: VOIMAA USKOA, VOIMAA ELÄÄ, eikö? Voin ihan valalla vannoa, että Jumala minun kokemusteni mukaan johdattaa ainakin minua. Jos vastaanottaja on ateisti tai hoitaja, hän se sanoo, että se kuuluu taudinkuvaan - ja taidan olla niin laiska kirjallisesti itsenipaljastaja, että en kerro mikä uusin kokemukseni on. Mutta voi, mikä on tuon "voimaa uneksia, ja voimaa elää" kirjan vaikutus, varsinkin kun nuorena hain lukemaan jopa teatteritiedettä. Anyway, mun oma kirja, joten voin lukea IHAN MILLOIN HALUAN!

Lievää hypomaanista oireilua, n. ½ h "kohtaus". Sen jälkeen kevyt flow ihan kuin olisi (kokemusta on) viiniä juonut ja kelluisi.