Elämäni lapsen kanssa on nykyään enimmäkseen neuvonpitoa mitä tehdään ja kuinka eletään. Sitten tulee niitä hetkiä kun viimeinen argumenttini on esim. "tuossa on raha jota tinkaat, ota se ja osta sitä karamelliä sitten, minä en nyt jaksa enää välittää." Näin kirjoitettuna voisi luulla, että sen sanoja käyttäytyy sivistyneesti, mutta ei käyttäydyä. Turhautunut tuhahdus on äänensävy tuossa ja olen rekisteröinyt tämän tapahtuneen kaksi kertaa. Toisella kerralla lapsi n. 20 min tämän jälkeen tarjoitui osallistumaan pyykinpesuun ja huolehti roskat ovelle, josta ne on helppo viedä pois.

Olisi hyvä, jos mieli olisi kuin tänään : kirkkaan selkeä ja päämäärätietoinen. Mutta ei. Usein tunne-elämä sekoittaa kaiken. Sitähän nuo mielialan vaihtelut ovat : tunne-elämän heilahteluja. Syksy on kirkkauden aikaa. Silloin alkavat niin monet uudet asiat. Näin tänään oman hoitajani ja ainakin hänen mielestään kesäinen epäselvyys oli selvä. Ja annoin hänellekin mukaan Helmi lehden.